EU:n erityishuippukokous järjestettiin Tampereella 15.-16. lokakuuta 1999.
Suomen ensimmäisellä EU-puheenjohtajuus-kaudella vuoden 1999 jälkimmäisellä puoliskolla Eurooppa-neuvosto eli EU:n huippukokous oli koolla kahdesti Suomessa.
Sisä- ja oikeusasioita käsitelleessä Tampereen erityishuippukokouksessa 15.-16. lokakuuta EU:ta päätettiin ryhtyä kehittää vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueena. Museokeskus Vapriikissa EU-johtajat sopivat muun muassa yhteisen turvapaikkajärjestelmän luomisesta vuoteen 2010 mennessä.
Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmät puheenjohtaja, pääministeri Paavo Lipponen (sd.) kiteytti kymmeneksi virstanpylvääksi, joita olivat EU:n yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu, maahanmuuttovirtojen hallinta, oikeussuojan parempi saatavuus, oikeuden päätösten vastavuoroinen tunnustaminen, yhtenäistämisen jatkaminen siviilioikeuden alalla, rikosten ehkäiseminen unionin alueella, yhteistyön tehostaminen rikollisuuden vastaisessa toiminnassa sekä rahanpesun ehkäiseminen.
Tampereen huippukokouksen näkyvin saavutus on toistaiseksi Haagissa sijaitseva Eurojust-yksikkö, jonka tehtävänä on torjua rajat ylittävää rikollisuutta ja edistää niihin liittyviä syytetoimia. Eurojust aloitti toimintansa Brysselissä vuonna 2001. Haagiin se siirtyi huhtikuussa 2003.
Hollannin puheenjohtajuuskaudella Tampereen päätelmät kirjattiin Haagin ohjelmaan, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi Brysselissä 5. marraskuuta 2004. Ohjelmaa kutsuttiin pitkään nimellä Tampere II, mutta Hollanti vaihtoi nimen Haagin ohjelmaksi.
Tampereen huippukokouksessa osallistujia oli noin 2 400. Lehdistökeskus toimi Tampellan entisessä tehdasrakennuksessa, joka purettiin pian huippukokouksen jälkeen.
Turkin pääministeri Bülent Ecevit oli Helsingin EU-huippukokouksen seuratuin vieras.
Turkki EU-perheeseen
Helsingin huippukokouksessa 11.-12. joulukuuta pääosaan nousi Turkki. Ensimmäisenä kokouspäivänä mediakeskuksena toimineeseen Helsingin messukeskukseen tuli vipinää, kun EU:n troikan - unionin ulkopoliittisen edustajan Javier Solanan, laajentumiskomissaari Günter Verheugenin ja valtiosihteeri Jaakko Blombergin - kuultiin lähteneen Ankaraan taivuttelemaan Turkin hallitusta hyväksymään tarjouksen EU-neuvotteluista.
Toisena kokouspäivänä EU:n odotushuoneessa vuodesta 1963 ollut Turkki hyväksyttiin ehdokasmaaksi. Helsinkiin saapunut Turkin pääministeri Bülent Ecevit tarttui EU:n ojentamaan käteen, mutta ei kuitenkaan antanut periksi kurdikysymyksessä. Hän vähätteli kurdiongelmaa ja puhui separatistisista terroristeista.
Helsingissä niin ikään sovittiin, että kuusi EU:n odotushuoneessa ollutta maata, Bulgaria, Latvia, Liettua, Malta, Romania ja Slovakia, aloittaisivat jäsenyysneuvottelut seuraavan vuoden helmikuussa.
Ulkoministeri Tarja Halonen (sd.) ja EU:n ulkosuhteista vastannut komisaari Chris Patten esittivät Venäjälle vakavan varoituksen. Halonen piti Venäjän sotatoimia Tshetsheniassa pöyristyttävinä. Hongkongin viimeisenä brittiläisenä kenraalikuvernöörinä toiminut Patten muistutti, miten Venäjä oli kerta toisensa jälkeen rikkonut antamiaan lupauksia sekä EU:n kanssa solmimiaan sopimuksia.
EU-johtajat päättivät kehittää yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä unionin sotilaallista ja ei-sotilaallista kriisinhallintaa. EU:lle hakuttiin antaa mahdollisuus käynnistää sotilaallisia operaatioita hillitsemään kansainvälisiä kriisejä.
Helsingin Eurooppa-neuvosto arvioitiin suurimmaksi siihen saakka Suomessa järjestetyksi korkean tason kokoukseksi. Osallistujia oli noin 4 000, joista 1 300 oli vaktuuskuntien jäseniä. Kokous oli myös yksi suurimmista televisio- ja radiotapahtumista Suomessa.