Kuva Euroopan parlamentista Ranskan Strasbourgissa maaliskuulta 2004, jolloin EU-maita oli 15. Nykyisin niitä on 27.
Bulgarian ja Romanian liityttyä EU:n jäseniksi 1. tammikuuta 2007, unionin odotushuoneessa on enää kahden kerroksen väkeä: ehdokasmaat sekä mahdolliset ehdokasmaat. Bulgaria ja Romania olivat ehdokasmaita, joiden liittymissopimukset oli jo allekirjoitettu.
Ehdokasmaita ovat Kroatia, Makedonia ja Turkki. Kroatian ja Turkin jäsenyysneuvottelut alkoivat 3. lokakuuta 2005. Makedonia hyväksyttiin ehdokasmaaksi EU:n huippukokouksessa joulukuussa 2005, mutta neuvotteluja sen kanssa ei ole vielä aloitettu.
Turkin kanssa EU päätti joulukuussa 2006 jäädyttää neuvottelut niillä aloilla, jotka liittyvät Kyproksen kiistaan. Turkin on suostuttava EU:n vaatimuksiin, jotta neuvottelut voitaisiin aloittaa kahdeksalla politiikan osa-alueella.
Mahdollisia ehdokasmaita ovat Albania, Bosnia-Hertsegovina, Montenegro ja Serbia. Ne ovat mukana EU:n Länsi-Balkanin maille räätälöimässä vakautus- ja assosiaatioprosessissa, jonka lopullinen päämäärä on EU-jäsenyys.
Albania allekirjoitti vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 12. kesäkuuta 2006 ja voi nyt odottaa kutsua EU:n ehdokasmaaksi. Serbia ja Montenegron kanssa EU aloitti vakaus- ja assosiaationeuvottelut lokakuussa 2005 sekä Bosnia-Hertsegovinan kanssa marraskuussa 2005. Serbia ja Montenegron kanssa lähentymisneuvottelut keskeytyivät toukokuussa 2006, koska se ei luovuttanut määräaikaan mennessä sotarikoksista syytettyä kenraali Ratko Mladicia Haagin sotarikostuomioistuimeen.
Montenegro julistautui itsenäiseksi 3. kesäkuuta 2006. EU aloitti sen kanssa neuvottelut vakaus- ja assosiaatiosopimuksesta syyskuussa 2006.
Neuvottelut YK:n hallitseman Kosovon asemasta ovat käynnissä presidentti Martti Ahtisaaren johdolla. Kosovo on Serbiaan kuuluva autonominen maakunta, mutta enemmistönä oleville Kosovon albaaneille kelpaa vain itsenäisyys. Kosovon edesmennyt presidentti Ibrahim Rugova väläytti maansa EU-jäsenyyttä jo vieraillessaan Euroopan parlamentissa Strasbourgissa joulukuussa 1996.
Hyvinvointia ilman jäsenyyttä
Ulkopuolelle jääviä maita varten EU käynnisti vuonna 2004 naapuruuspolitiikan, jolla pyritään edistämään itäisten ja eteläisten naapurimaiden sitoutumista yhteisiin arvoihin sekä syventämään yhdentymistä talouden, politiikan, kulttuurin ja turvallisuuden aloilla. Tavoitteena on ehkäistä uusien rajalinjojen syntymistä Euroopassa.
Tammikuussa alkaneella puheenjohtajuuskaudellaan Saksan on määrä jatkaa naapuruuspolitiikan kehittämistä. Tehokkailla kannustimilla pyritään saamaan vielä empivät maat mukaan uudistustoimiin. Naapuruusapuun EU käyttää 12 miljardia euroa vuosina 2007-2012.
Naapuruuspolitiikan kohdemaita on 16: entisen Neuvostoliiton maat Armenia, Azerbaidzhan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä sekä Välimeren alueen kumppanimaat eli Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Libya, Marokko, Syyria, Tunisia ja Palestiinalaishallinto.
EU:n ja Venäjän suhteita kehitetään joulukuussa 1997 voimaanastuneen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen pohjalta.
Haku on vapaa
Brysselissä 14.-15. joulukuuta 2006 koolla ollut EU:n huippukokous hyväksyi laajentumisen uudet pelisäännöt. Jatkossa laajentumista tarkastellaan myös siltä pohjalta, mitä laajentuminen vaikuttaa unionin toimintaan. EU-maiden maiden johtajat korostivat unionin olevan jatkossakin avoin uusille jäsenmaille, mikäli ne täyttävät sovitut ehdot ja velvoitteet ennen liittymistään. EU ei enää aseta liittymiselle tavoitepäivämäärää ennen kuin loppumetreillä.
Euroopan komissio viestitti marraskuussa 2006, että Euroopan perustuslaillisesta sopimuksesta on päästävä sopuun ennen lisälaajentumista. EU:n pelisäännöt määrittelevä Nizzan sopimus on mitoitettu nykyisille 27 jäsenmaalle. Perustuslakisopimus on vuoden 2007 loppuun kestävällä tuumaustauolla, kun ranskalaiset ja hollantilaiset hylkäsivät sen kansanäänestyksissään vuonna 2005.
EU:n jäseneksi haluavien maiden on täytettävä ns. Kööpenhaminan kriteerit, joita ovat vakaa demokratia,ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen, toimiva markkinatalous sekä EU:n säännöstön omaksuminen.
Muun muassa Georgiassa, Moldovassa ja Ukrainassa on esitetty EU-jäsenyyttä tulevaisuuden päämääränä.
Nykyisten perussopimusten nojalla jäsenyyttä voivat hakea eurooppalaiset maat. Tällä perustella EU hylkäsi Marokon jäsenyyshakemuksen vuonna 1993.
http://ec.europa.eu/enlargement/index_en.htm