Euroopan parlamentti kokoontuu Louise Weiss -rakennuksessa.
Euroopan parlamentin espanjalainen puhemies Josep Borrell vastustaa kaavailuja Euroopan parlamentin istuntojen siirtämiseksi Ranskan Strasbourgista pysyvästi Brysseliin.
-Strasbourg on symboli Ranskan ja Saksan väliselle sovinnolle, joka on Euroopan unionin rakennustyön sydän ja perusta, toisen maailmasodan raunioilla syntynyt, Euroopan sosialisteja edustava Borrell sanoi lausunnossaan 29. syyskuuta.
Borrell viittasi liberaaliryhmää edustavan ruotsalaisen eurokansanedustajan Cecilia Malmströmin alullepanemaan verkkoadressiin, jossa vaaditaan parlamentin istuntojen keskittämistä Brysseliin. Verkkoadressiin oli syyskuussa kertynyt yli miljoona nimeä. Suomesta tuli hieman yli 100 000 allekirjoitusta. Eniten allekirjoitusia kertyi Hollannista, Ruotsista ja Tanskasta.
Brysselin valintaa perustellaan sillä, että näin säästettäisiin eurooppalaisten veronmaksajien rahoja yli 200 miljoonaa euroa vuodessa. Suomalaisista mepeistä verkkoadressin allekirjoittivat Satu Hassi, Piia-Noora Kauppi, Eija Riitta Korhola, Henrik Lax, Lasse Lehtinen, Riitta Myller, Reino Paasilinna ja Alexander Stubb.
Piia-Noora Kaupin mukaan Strasbourgin istuntojen lopettaminen ei ole mukavuuskysemys mepeille, vaan pikemminkin kyseessä on eurooppalaisen päätöksenteon tehokkuus ja toimivuus.
Lausunnossaan Borrell pahoitteli poliittisen uransa ehkä pahinta mokaansa, kun hän sanoi suurimman osan verkkoadressin allekirjoituksista tulleen Pohjoismaista, jotka "eivät olleet kokeneet sotaa". Tällä Borrell selitti tarkoittaneensa Ruotsia.
Katedraali-aukiolla sijaitseva Hirschin apteekki on Euroopan vanhimpia.
Kansalaisaloitetta harjoiteltiin
Verkkoadressilla harjoiteltiin käyttämään kansalaisaloitetta, jollainen sisältyy tuumaustauolla olevaan EU:n uuteen peruslakisopimukseen. Sen mukaan Euroopan komission on otettava käsittelyyn kansalaisaloite, mikäli sen on allekirjoittanut vähintään miljoona EU-maiden kansalaista. Kun perustuslaki ei ole voimassa Ranskan ja Hollannin kielteisten kansanäänestyspäätösten takia, verkkoadressi ei velvoita EU:n elimiä ryhtymään mihinkään toimenpiteisiin.
Euroopan parlamentilla ei ole valtaa päättää toimipaikoistaan. Sitä koskevat määräykset sisältyvät vuonna 1999 voimaan astuneeseen Amsterdamin sopimukseen, jossa todetaan, että parlamentin kotipaikka on Strasbourg ja että siellä on pidettävä kuukausittain 12 täysistuntoa budjetti-istunto mukaan lukien. Parlamentin valiokunnat kokoontuvat Brysselissä, jossa järjestetään myös kaksi päivää kestäviä ylimääräisiä täysistuntoja. Parlamentin pääsihteeristö sijaitsee Luxemburgissa.
Amsterdamin sopimus kuuluu EU:n perussopimuksiin, joiden muuttaminen on mahdollista vain jäsenmaiden yksimielisellä päätöksellä. Ranska tuskin hyväksyy päätöstä, jolla parlamentti siirrettäisiin pois Strasbourgista.
Verkkoadressin vastaanottaneen Eurooppa-ministeri Paula Lehtomäen (kesk.) mukaan Suomi EU:n puheenjohtajamaana ei aio esittää, että Strasbourgin istunnoista luovuttaisiin.
Euroopan neuvoston päämaja Strasbourgissa.
Yhtenäisyyden symboli
Euroopan parlamentilla on Strabourgissa kolme rakennusta, jotka parlamentti syyskuussa osti Strasbourgin kaupungilta hinnalla, mikä vastaa lähes kymmenen vuoden vuokraa. Parlamentin istuntosali sijaitsee syyskuussa vuonna 1999 valmistuneessa massiivisessa rakennuksessa, joka on nimetty ranskalaisen europarlamentaarikon Louise Weissin mukaan. Rakennusvaiheessaan se oli Ranskan suurin rakennustyömaa.
Parlamentin puhemiehenä vuosina 1999-2001 toiminut ranskalainen Nicole Fontaine hyväksyi parlamentin kolme toimipaikkaa osana historian perintöä. Hänen mukaansa Britannian ulkoministeri, lordi Ernest Bevin oli ensimmäinen, joka vuonna 1949 ehdotti Strasbourgia uuden, rauhanomaisen Euroopan symboliseksi sijaintipaikaksi.
-Hän halusi tästä suuresta kaupungista, joka oli ollut todistamassa ihmissuvun järjettömyyttä Euroopan yhtenäisyyden symbolin. Hänestä kaupunki soveltui tähän tarkoitukseen, joka edellytti hyvän tahdon, ei ylivallan ilmapiiriä, Fontaine muistutti parlamentin uuden istuntosalin vihkijäistilaisuudessa joulukuussa 1999.
Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen Euroopan yhteisöjen perustajaisiä elähdytti ajatus siitä, ettei sota Ranskan ja Saksan välillä olisi enää koskaan mahdollinen. Ensimmäinen etappi Euroopan yhdentymisen pitkällä tiellä oli Euroopan neuvoston perustaminen Lontoossa 5. toukokuuta 1949. Tämän demokratiaa ja ihmisoikeusia edistävän järjestön kotipaikaksi valittiin Strasbourg.
Euroopan parlamentin edeltäjä oli heinäkuussa 1952 toimintansa aloittaneen Euroopan hiili- ja teräsyhteisön kansallisten parlamenttien edustajista koostunut edustajakokous. Se kokoontui ensi alkuun Strasbourgissa ja vuosina 1968-1979 myös Luxemburgissa. Strasbourgissa edustajakokous, vuodesta 1987 lähtien Euroopan parlamentti, kokoontui vuoteen 1999 saakka Euroopan neuvoston tiloissa Eurooppa-palatsissa (Palais de L'Europe).
Strasbourgissa sijaitsevat myös Euroopan neuvoston alainen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja EU:n perustama Euroopan oikeusasiamiehen toimisto.
Kenraali Jean Babtiste Kléberin patsas samannimisellä aukiolla Strasbourgissa.
Monien sotien siemen
Kiista Strasbourgin (saksaksi Strassburg) sekä Alsacen ja Lorrainen maakuntien (Elsass-Lothringen) hallinnasta oli monien sotien siemen. Ranskakaiset valloittivat alueen vuonna 1681. Preussi valloitti sen takaisin vuonna 1871. Ranskan vuoro tuli ensimmäisen maailmasodan jälkeen. Vuosina 1940-1945 Strassburg ja Elsass-Lothringen kuuluivat jälleen Saksaan.
Sovinnon merkiksi Strasbourgista Reinin yli Saksan Kehliin johtava silta on nimeltään Eurooppa-silta (Pont de L'Europe, Europabrücke).
Strasbourgin punaisesta hiekkakivestä rakennettu katedraali on gotiikan mestariteos. Se oli valmistuessaan vuonna 1439 aikansa korkein rakennus. Katedraalin pohjoistorni on 142 metriä korkea. Katedraali sijaitsee Strasbourgin keskustassa, joka on Unescon maailmanperintökohde.
Strasbourgissa on Johannes Gutenbergin ja Jean Babtiste Kléberin patsaat samannimisillä aukioilla. Saksalainen Gutenberg keksi kirjapainokoneen asuessaan Strasbourgissa vuosina 1433-1445. Monet Napoleonin kenraaleista olivat kotoisin Strasbourgista. Kenraali Kléber oli heistä kuuluisin. Hän kuoli salamurhaajan puukoniskuun Egyptin-sotaretkellä Kairossa Ranskan kansallispäivänä 14. heinäkuuta 1800. Claude Joseph Rouget de Lislen säveltämä Ranskan kansallislaulu Marseljeesi kuultiin ensimmäisen kerran Strasbourgissa 25. huhtikuuta 1792.
Strasbourgissa on kolme yliopistoa. Niistä kuuluisin on Ranskan hallintokorkeakoulu ENA (Ecole National d'Administration).