EU-maiden liput Euroopan parlamentissa Strasbourgissa maaliskuussa 2004.
Euroopan unioni laajeni vappuna kymmenellä uudella jäsenmaalla. Kyseessä oli Euroopan yhdentymiskehityksen viides ja samalla mittavin laajentuminen. Vuonna 1952 toimintansa aloittaneesta kuuden maan Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä on kehittynyt runsaassa puolessa vuosisadassa 25 maan unioni.
Laajentumiselle ei ollut vaihtoehtoa. Helmikuussa 1992 allekirjoitetun ja seuraavan vuoden marraskuussa voimaanastuneen Maastrichtin sopimuksen mukaan EU:n jäsenyyttä voi hakea jokainen valtio, joka noudattaa vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteita.
Jäsenyysehdot määriteltiin EU:n huippukokouksessa Kööpenhaminassa joulukuussa 1993. Kööpenhaminan kriteereihin kuuluvat vakaat hallinnolliset instituutiot, joilla taataan demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu, toimiva markkinatalous sekä valmiudet selvitä kilpailun ja markkinavoimien paineista. Jäsenmaalta edellytetään lisäksi sitoutumista EU:n poliittisiin sekä talous- ja rahaliittoa (EMU) koskeviin tavoitteisiin.
Neuvottelut kymmenen EU:hun liittyneen maan kanssa saatiin päätökseen EU:n huippukokouksessa Kööpenhaminassa joulukuussa 2002. Liittymissopimukset allekirjoitettiin Ateenassa 16. huhtikuuta 2003, jonka jälkeen ne ratifioitiin kaikissa EU:n vanhoissa ja uusissa jäsenmaissa. Kyprosta lukuunottamatta ratifiointia edelsivät kansanäänestykset, joissa kansalaiset antoivat selkeän tukensa unioniin liittymiselle.
EU:n uudet jäsenmaat ovat Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tshekki, Unkari ja Viro. Kyproksella EU:n lainsäädäntöä ei sovelleta saaren turkkilaisessa pohjoisosassa.
Moraalinen päätös
Uusista jäsenmaista kahdeksan on entisiä kommunistimaita, jotka ovat vanhoja jäsenmaita huomattavasti köyhempiä. Maltan, Kyproksen ja Slovenian tulotaso on samaa luokkaa kuin Kreikassa ja Portugalissa, jotka ovat vanhan EU:n köyhimpiä maita.
Unionin itälaajentuminen on nähty syvästi moraalisena poliittisena päätöksenä, joka on mielekäs myös taloudellisesti. Hollannin entisen pääministerin Wim Kokin selonteossa Euroopan komissiolle todettiin kesäkuussa 2001, että laajentumisen hyödyt ja mahdollisuudet ovat ylivoimaisesti suuremmat kuin siihen mahdollisesti liittyvät haitat, riskit ja kustannukset.
Laajentumisesta vastaava komissaari Günther Verheugen muistutti Helsingissä 11. marraskuuta 2003, että Ateenassa allekirjoitetut liittymissopimukset päättävät Euroopan keinotekoisen kahtiajaon. - Uudet jäsenmaat haluavat olla osa Euroopan demokraattista perhettä, ja heille kuuluu se oikeus, Verheugen sanoi.
Euroopan parlamentti totesi 4. lokakuuta 2000, että Euroopan yhdistäminen rauhan, turvallisuuden, vaurauden ja vakauden alueeksi on EU:n historiallinen tehtävä. Historioitsija ja Puolan entinen ulkoministeri Bronislav Geremek on arvioinut laajentumisen saattavan Euroopan historian ja maantieteen sopusointuun keskenään.
Laajentuminen jatkuu
EU:n on määrä laajentua seuraavan kerran vuonna 2007, jolloin liittymisvuorossa ovat Bulgaria ja Romania. Jäsenyysneuvottelut niiden kanssa jatkuvat.
Kroatia jätti jäsenyyshakemuksensa EU:lle helmikuussa 2003. Euroopan komissio katsoi 20. huhtikuuta tänä vuonna, että jäsenyysneuvottelut sen kanssa voidaan aloittaa, mutta ajankohta jäi vielä avoimeksi.
Uusin hakijamaa on Makedonia, joka jätti hakemuksensa unionille viime maaliskuussa.
Turkki jätti jäsenhakemuksensa silloisille Euroopan yhteisöille jo vuonna 1987. Maa hyväksyttiin ehdokasvaltioksi EU:n huippukokouksessa Helsingissä joulukuussa 1999. Ensi joulukuussa EU-johtajien on määrä päättää, täyttääkö Turkki jäsenyysneuvotteluiden aloittamisen edellytyksenä olevat poliittiset kriteerit eli missä määrin maa on edistynyt ihmisoikeuksien kunnioittamisessa, oikeusvaltion vaalimisessa sekä vähemmistöjen suojelussa.