Raivolan mastokuuset kurottavat korkealle

Rostshino Jorma Virtanen 13.6.2006

Raivolan lehtikuuset kohoavat korkealle.

Raivolan lehtikuuset kohoavat korkealle.

Terijoen lähellä sijaitseva Raivolan lehtikuusimetsä on Karjalan kannaksen merkittävimpiä luonnonnähtävyyksiä. Se on luonnonsuojelualuetta ja otettiin Unescon maailmanperintölistalle vuonna 1991.

Raivolan lehtikuusimetsä - joka tunnetaan myös Lintulan lehtikuusimetsänä - perustettiin laivanrakennusmetsäksi Lintulanjoen itäpuolelle noin seitsemän kilometrin päähän Suomenlahdesta.

Pietarin ja Kronstadtin perustaja Pietari Suuri (1682-1725) havitteli Venäjälle vahvaa sotalaivastoa. Sitä varten uittokelpoisten jokien varsille ryhdyttiin perustamaan laivanrakennusmetsiä.

Lahonkestävyytensä takia siperianlehtikuusi soveltui erinomaisesti laivanrakentamiseen. Siitä tehtiin myös laivojen mastopuut. Raivolan lehtikuusimetsässä pisimmät puut kohoavat yli 40 metrin korkeuteen.

Siemenet Luoteis-Venäjän laivanrakennusmetsiin tuotiin Arkangelin alueelta ja Uralilta. Raivolan lehtikuusimetsään ensimmäiset siemenet kylvettiin vuonna 1738 keisarinna Annan (1693-1740) hallituskaudella. Venäjälle kutsutun saksalaisen metsänhoitaja Ferdinand Gabriel Fockelin johdolla Raivolan lehtikuuset lähtivät hyvään kasvuun.

Raivolaan kehittyi Pohjois-Euroopan puustoisin lehtikuusimetsä. Se ei kuitenkaan ehtinyt tuottaa rakennusmateriaalia Kronstadtin laivanveistämölle, kun laivoja ryhdyttiin rakentamaan teräksestä. Raivolan puuta vihdoin tarvittiin, kun Venäjän laivaston 300-vuotisjuhliin vuonna 1996 rakennettiin Standart-niminen laiva vanhojen piirustusten mukaan.

Suomen ajalla Raivolan lehtikuusimetsä oli Metsäntutkimuslaitoksen koealue. Lehtikuuset selvisivät sodan melskeistä, mutta sittemmin myrskyt ja lahoaminen ovat tehneet tuhojaan.

Lehtikuusimetsän alueen palvelut rajoittuvat turistibusseja seuraavien henkilöautojen takakontin yllättävän runsaaseen tarjontaan.

Edith Södergranin hautamuistomerkki sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Onkamojoen rannalla.

Edith Södergranin hautamuistomerkki sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Onkamojoen rannalla.

Kivennavan suurin kylä

Raivola - nykyisin Roshtshino - oli Kivennavan pitäjän suurin kylä, jossa ennen toista maailmansotaa oli parituhatta asukasta. Kylässä oli vesivoimaa käyttänyt sähkölaitos, karamellitehdas ja saha, parikymmentä kauppaliikettä, hotelli sekä kaksi koulua. Raivolan kotelotehtaassa valmistettiin lähes kaikki Suomen tupakkateollisuuden tarvitsemat rasiat.

Viime vuosisadan alkupuolella Raivolassa oli runsaasti huvila-asutusta Onkamojoen ja Roslivajärven rannoilla. Vuonna 1900 Raivolaan tuli 18 junaa vuorokaudessa.

Roshtshino on noin tunnin junamatkan päässä Pietarista. Viipurista matka kestää hivenen enemmän. Autolla matkaa kertyy Terijoelta luoteeseen kymmenkunta kilometriä.

Roshtshino on Viipurin piiriin kuuluva taajama Leningradin alueella. Perusteellisista Karjala-oppaistaan tunnetun Markus Lehtipuun mukaan se on tärkeä paikallisjunaliikenteen asema ja teollisuuspaikka.

Raivolan kuuluisin asukas oli Pietarissa syntynyt ja siellä koulunkäyntinsä saksalaisessa koulussa aloittanut suomenruotsalainen runoilija Edith Södergran (1892-1923), jonka runoja on käännetty 16 kielelle. Södergran sairastui vuonna 1908 tuberkuloosiin ja yritti parantaa terveyttään muun muassa Sveitsin Davosissa. Elämänsä loppuvuodet hän eli yksinäisenä ja köyhänä Raivolassa. Hänet haudattiin huvilansa puutarhaan.

Totti oli Edith Södergranin uskollinen ystävä.

Totti oli Edith Södergranin uskollinen ystävä.

Wäinö Aaltosen veistämä Södergranin hautamuistomerkki tuhoutui vuonna 1939. Onkamojoen rannalle pystytettiin uusi muistomerkki vuonna 1960. Uuden ortodoksikirkon viereen oman muistomerkkinsä on saanut myös Totti-kissa, Edith Södergranin uskollinen ystävä.

Edith Södergranin muistomerkin teksti:

Se här är
evighetens strand
Här brusar
strömmen förbi
och döden
spelar i buskana
sin samma
entoniga melodi
Edith Södergran 4.4.1892-24.6.1923
Rest av Finlands Svenska Författareförening

http://www.raivola.net/

Lisää kuvia Raivolasta