Talonpojan Namibia-talkoot valuivat hukkaan

Tampere Jorma Virtanen 17.6.2007

Marjatta Elonheimoa kiukuttaa, että toimiva tila on päästetty rappiolle. Kuvat: Kleopas Nghikefelwa

Marjatta Elonheimoa kiukuttaa, että toimiva tila on päästetty rappiolle. Kuvat: Kleopas Nghikefelwa

Suomalaisten avustuksella Namibian pohjoisosaan Nkurenkuruun suurin toivein perustettu maatalouden opetus- ja koetila - Elcin Nkurenkuru Development Centre - uinuu syvässä rappiossa. Tilan koneet ja karja on myyty, termiitit tuhoavat vauhdilla tyhjilleen jätettyjä rakennuksia.

- Ensimmäinen reaktio oli kiukku siitä, että toimiva tila tällä tavalla tuhotaan. Halusin ottaa valokuvia niin paljon kuin mahdollista, sanoo Nkurenkurussa koko surkeuden nähnyt nurmolainen filosofian maisteri Marjatta Elonheimo. Hän toimi opettajana 28 vuotta Namibian Ovambomaalla Suomen Lähetysseuran lähettinä.

Elonheimo vieraili ensimmäisen kerran Nkurenkurussa tilan vihkiäisissä 1990-luvun alkupuolella. Tavoitteena oli siirtää uutta tietoa sopivista viljelymenetelmistä ja kotieläinten hoidosta paikallisille asukkaille niin, että he pystyisivät tuottamaan itse oman ruokansa. Tilalla muun muassa kokeiltiin kuivuutta kestäviä kasveja ja lajikkeita sekä haetiin optimaalisia kylvöajankohtia sekä sopivaa lannoitusta.

Koetilaa tuettiin Talonpojan Afrikka -talkoilla, jotka käynnistettiin vuonna 1985 Afrikan elintarviketuotannon tukemiseksi. Hankkeessa olivat mukana Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK, Maaseudun Sivistysliitto, Suomen Lähetysseura ja Namibian luterilainen kirkko. Talkoilla kunnostettiin myös maatalouskouluja Sambiassa.

Talonpojan talkoille kannettiin useana vuonna kolehti Suomen kirkoissa. Nkurenkurun opetus- ja koetilan kustannuksista noin kolmannes katettiin keräysten tuotoilla ja lahjoitusten turvin. Päärahoittaja oli ulkoministeriö.

Hompa otti omansa

Nkurenkurun tilan konehallissa on tyhjää.

Nkurenkurun tilan konehallissa on tyhjää.

Talonpojan Afrikka-talkoot päättyivät vuonna 1998, jolloin Nkurenkurun opetus- ja koetila piti luovuttaa Namibian maatalousministeriölle. Tästä ei tullut kuitenkaan mitään, sillä paikallinen kwangalien heimokuningas, hompa Daniel Sitentu Mpasi, vaati tilan takaisin Kavangon heimolle.

- Pitkällisten neuvottelujen jälkeen tila palautettiin Kavangon heimon hallintaan. Sopimukseen liittyi ehto, jonka mukaan tila oli pidettävä kunnossa, Nkurunkurun opetus- ja koetilalla useaan otteeseen työskennellyt agronomi Heikki Rissanen sanoo.

Kavango on yksi Namibian 13 hallinnollisesta alueesta, joka jakautuu viiteen heimokuninkaan johtamaan alueeseen. Vaikka hompalla ei ole Namibiassa virallista asemaa, hänet koetaan heimonsa maalliseksi ja uskonnolliseksi hallitsijaksi. Hompan tehtäviin kuuluu muun muassa heimon yhteismaiden hallinta.

Aluekoordinaattori Maija Kuoppala Suomen Lähetysseurasta näkee hompan roolin siten, että hän olisi halunnut luovuttaa tilan Namibian evankelisluterilaiselle kirkolle, mutta ei Namibian valtiolle. Hän puhuu heimoriskistä ja kulttuuririskistä, joiden vaikutuksia ei osattu ottaa huomioon.

Koululla menee hyvin

Nkurenkurun opetus- ja koetilan englanninkielisessä nimessä lyhenne Elcin viittaa Namibian evankelisluterilaiseen kirkkoon. Voimavarojen puuttuessa sen rooli hankkeessa jäi kuitenkin vähäiseksi.

- Heimohallinnon ote Kavangossa on edelleen vahva. Kirkko ja Namibian maatalousministeriö eivät halunnut konfliktia hompan kanssa, Heikki Rissanen selvittää.

Suomen Lähetysseuran Nkurenkuruun vuonna 1990 perustamalla koululla menee hyvin. Se on alueen ainoa yläaste ja lukio, jonka opetus on korkeatasoista. Vuonna 2001 koulu luovutettiin Namibian evankelisluterilaiselle kirkolle. Koulussa on noin 300 oppilasta, joista 50 on suomalaisten seurakuntien kummioppilaita.

Maa-alueen koulua varten lahjoitti hompa. Rissasen mukaan tavoitteena oli, että Nkurenkurun opetus- ja koetila olisi palvellut myös koulun harjoittelutarpeita.

- Tila perustettiin väärään paikkaan. Lähempänä Okavangojokea maaperä on hedelmällisempää. Hompa ei kuitenkaan halunnut tilaa joen rannalle.

Virheet kostautuivat

Nkurenkurun tilan nimikyltti todistaa rappiosta.

Nkurenkurun tilan nimikyltti todistaa rappiosta.

Marjatta Elonheimon mukaan hankkeessa tehtiin virheitä, jotka myöhemmin kostautuivat.

- Pahin virhe afrikkalaisten ystävien mukaan oli se, ettei hompaa kutsuttu tilan johtokunnan jäseneksi. Jos hän olisi ollut kaikki vuodet mukana ja olisi saanut lausua kokouksissa oman mielipiteensä, hanke olisi koettu enemmän omaksi. Kun kehitysyhteistyötä tehdään vierailla mailla, paikalliset asukkaat ja varsinkin heidän johtohenkilönsä on saatava mukaan toimintaan.

- Suomalaisen sosiaaliantropologin mukaan painopisteen olisi pitänyt ollut enemmän kuokassa kuin koneissa. Namibiassa maanviljely on naisten työtä, miehet huolehtivat karjasta.

Elonheimo myöntää, että Afrikassa on paljon romahtanut sen jälkeen, kun eurooppalaiset lähtivät. Hän ei suostu kuitenkaan uskomaan, että Afrikka olisi kadotettu maanosa. Hän sanoo tuntevansa uljaita afrikkalaisia naisia ja miehiä, jotka haluavat yhteisönsä parasta ja ovat esimerkkinä kenelle tahansa.

- Rotuerottelua ei enää ole, mutta se vaikuttaa yhä namibialaisten ajatteluun. Edelleenkään ei ole päästy siihen, että valkoiset ja mustat olisivat samalla viivalla. Valkoiset ovat joko mustien yläpuolella tai alapuolella.