Vapaussoturin synninpäästö

Tampere Jorma Virtanen 19.4.2007

Jaakko Heinämäki: Hans Kalm. Vapaussoturi ja vaihtoehtolääkäri.

Jaakko Heinämäki: Hans Kalm. Vapaussoturi ja vaihtoehtolääkäri.

Tamperelainen maatalous- ja metsätieteiden tohtori Jaakko Heinämäki on kirjoittanut elämänkerran eversti Hans Kalmista, virolaissyntyisestä vapaus- ja heimosoturista, joka Suomen vapaussodassa nousi kuuluisuuteen Päijänteen länsipuolella operoineen Pohjois-Hämeen ensimmäisen pataljoonan komentajana.

Kalmin johdolla pääosin Ähtärin Tuomarniemen ja Lammin Evon metsänvartijakoulujen oppilaista koottu, punaisten Kuhmoisten piruiksi kutsuma joukko raivasi tiensä Lahteen, jossa se 20. huhtikuuta 1918 ensimmäisenä suomalaisyksikkönä kohtasi Loviisassa maihinnousseen eversti ja vapaaherra Otto von Brandenburgin johtaman saksalaisosaston. Jälkimmäinen toimi sittemmin lyhyen aikaa saksalaisten punaisten vallasta vapauttaman Hämeenlinnan komendanttina.

Kalm toimi Lahden ja Hämeenlinnan sotavankileirien päällikkönä. Punaisten antautuessa Lahden Fellmannin pellolle koottiin yli 20 000 vankia. Sieltä heitä ryhdyttiin siirtämään Hennalan kasarmialueelle. Kun kaikki vangit eivät mahtuneet kasarmeihin, osa heistä siirrettiin Hämeenlinnaan, Santahaminaan ja Lappeenrantaan. Kesäkuun alussa 1918 Hämeenlinnassa säilytettiin yli 11 000 vankia, joista yli 2 000 oli naisvankeja. Syyskuuhun mennessä yli 2 000 vankia kuoli.

Kalmin pataljoonan vartioidessa Lahden sotavankileiriä noin 600 punaista teloitettiin. Suomen vapaussodan kaoottisissa oloissa Kalmin ja hänen johtamansa pataljoonan on arvioitu toimineen tavalla, joka nykymaailmassa veisi Haagin sotarikostuomioistuimeen vastaamaan sotarikoksista.

Heinämäen mukaan pitäviä todisteita Kalmin tuomitsemiseksi ei kuitenkaan ole.

- Asiakirjat eivät voi osoittaa Kalmin pataljoonan ja sen päällikön syyllistyneen vankien poikkeukselliseen kohteluun. Päinvastoin, kaikkein pahimman vision toteutuminen saattoi estyä pataljoonan ansioista.

Kalmia syytettiin punaisten ylipäällikön Ali Aaltosen teloittamisesta Lahdessa. Heinämäen mukaan virallinen todiste tapahtumasta kuitenkin puuttuu.

Heinämäki antaa synninpäästön Kalmille myös punaisten kenttäsairaalan tuhoamisesta Padasjoen Harmoisten kylässä 10. maaliskuuta. Valkoinen partio surmasi 11 vuoteissa maannutta haavoittunutta sillä perusteella, että partiota oli tulitettu sairaalasta.

- Jopa Ruotsissa ministeritasolla vaadittiin selvitystä tapauksesta, joka vuosikymmeniä on virheellisesti yhdistetty Kalmiin. Tällä ei ollut itse ampumisen kanssa mitään tekemistä. Tosin ryhmä kuului hänen pataljoonaansa, mutta potilaiden ampumiskäskyä hän ei voinut antaa, Heinämäki päättelee.

Aikalaisia syytökset eivät häirinneet. Hans Kalmia juhlittiin Asikkalan ja Padasjoen vapauttajana. Myös Hämeenlinnassa hän sai helluntaina 1918 sankarin vastaanoton. Runoilija Kyösti Larson eli Larin-Kyösti kirjoitti Hämeen rykmentin marssin, joka kesäkuun alkupuolella 1918 julkaistiin nuorsuomalaisten Hämetär-lehdessä.

Valkoisten ylipäällikkö, kenraali Gustav Mannerheim palkitsi Kalmin Lahden asemalla Vapaudenristillä. Saksan Itämeren divisioonan komentaja, kenraalimajuri Rüdiger von der Golz ojensi hänelle keisari Wilhelm II:n myöntämän toisen luokan rautaristin.

Suomen vapaussota oli raakaa sodankäyntiä. Vankeja ei otettu. Kalm oli vakaumuksellinen antikommunisti, jolle vastustajat olivat "punaryssiä".

Pohjan Poikien muistotaulu Valgan Johanneksen kirkon seinällä.

Pohjan Poikien muistotaulu Valgan Johanneksen kirkon seinällä.

Pohjan Poikien komentaja

Viron vapaussodasssa (1918-1920) Kalm toimi toisen suomalaisen vapaaehtoisjoukon, Pohjan Poikien rykmentin komentajana. Kuuluisassa Pajun taistelussa Viron etelärintamalla yhdistyneet suomalais-virolaiset joukot löivät bolshevikkien riveihin siirtyneet lättiläisen tarkk'ampujapataljoonan valiojoukot, jotka Heinämäen mukaan olivat jo operoineet Mäntyharjulla punaisten puolella Suomen vapaussodassa. Pajun taistelussa kaatui virolaista sissipataljoonaa komentanut, Viron Laurilaksi kutsuttu luutnantti Julius Kuperjanov.

Valgan vapauttamisen jälkeen Kalm määräsi joukkonsa ryöstöretkelle Latvian puolelle Marienburgiin eli nykyiseen Aluksneen. Pohjan Pojat valtasivat Marienburgin, mutta varustetäydennys jäi odotettua pienemmäksi. Ennen hajottamistaan toukokuussa 1919 rykmentti osallistui vielä kuluttavaan asemasotaan Petserin rintamalla.

Viron retkelle osallistuneesta yli 2 200 Pohjan Pojasta kaatui 116 ja 214 haavoittui. Jäämurtaja Väinämöisellä Tallinnaan saapuneet suomalaiset vapaaehtoiset otettiin avosylin vastaan, mutta heidän maineessa tahrautui ylenmääräisessä juopottelussa.

Viron retken saldo oli kuitenkin positiivinen.

- Pajun taistelun merkitystä ja sen suomalais-virolaisen sotilaallisen yhteistyön symboliarvoa on Virossa vaalittu suurella kunnioituksella, Heinämäki kirjoittaa.

Punainen Janakkala ei unohtanut

Hans Kalmin sotilasura päättyi Viron vapaussotaan. Hän visioi hyökkäystä Pietariin suomalais-virolaisin voimin, mutta hanke kaatui tuen puuttumiseen. Kalm oli jo sivuraiteella, kun inkeriläis-virolaiset taistelijat operoivat Pietarin porteilla loppusyksyllä 1919.

Kalm lähti Britanniaan ja Yhdysvaltoihin, jossa hän oman kertomansa mukaan valmistui lääketieteen ja filosofian tohtoriksi vuosina 1933 ja 1934. Suomeen palattuaan hän asettui asumaan Janakkalan Turenkiin, jossa hänen Olga-vaimonsa toimi hammaslääkärinä. Homeopatiaan erikoistunut Kalm halusi toimia osteopaattina ja perustaa Janakkalaan terveysparantolan, mutta hän ei saanut työlupaa.

Punainen Janakkala ei ollut unohtanut Kalmin roolia kapinan kukistamisessa. Janakkalan kunnanvaltuusto päätti joulukuussa 1934 äänin 12-6 olla puoltamatta Suomen kansalaisuuden myöntämistä Hans Kalmille. Kansalaisuusasia kuitenkin järjestyi ja Kalm muutti perheineen Raumalle. Pyhärantaan hän perusti Kalmia-nimisen terveysparantolan.

Muuttoon vaikutti myös Olga Kalmin kuvataiteilijana tunnetun Nanni-siskon tapaturmainen kuolema. Hän jäi Turengissa kaatuvan puun alle.

Heinämäen mukaan se, oliko kuolema tapaturma vai harkittu murha, jäi lopullisesti selvittämättä. Huhuttiin entisten punaisten kostosta.

Moderneja oppeja

Heinämäki kuvaa yksityiskohtaisesti Kalmiassa käytettyjä hoitomuotoja ja hänen terveysopillista ajatteluaan, joka on kuin 2000-luvulta.

- Ikään kuin uutena tietona aikamme ravintoterapeutit kirjoittavat ja heijastavat dataprojektoreilla esitelmätilojen seinille samoja oppeja, joita Pyhärannassa sovellettiin jo 1930-luvulla.

Kalmia ei käytetty rintamakomentaja talvi- ja jatkosodassa. Hän toimi Pieksämäen lähelle Naarajärvelle heinäkuussa 1941 perustetun Sotavankijärjestelyleiri 2:n päällikkönä. Vuosina 1942-1943 hän perehtyi Saksassa sodanajan ravinto- ja terveyshuollon ratkaisumalleihin.

Saksasta palattuaan Kalm perusti terveysparantolan Sippolan Kaipaisten kylään. Jatkosodan jälkeen hän pelkäsi luovutusta Neuvostoliittoon ja pakeni marraskuussa 1944 kalastajaveneellä Ruotsiin ja siirtyi sittemmin Yhdysvaltoihin.

Sittenkin huijari?

Kalm palasi Suomeen vuonna 1957 ja sai samana vuonna lääkärinoikeudet, jotka korkein hallinto-oikeus kuitenkin perui pitkän valitusprosessin jälkeen vuonna 1974. Kalmin kohtaloksi koitui kaksi nuorta diabeetikkoa, joita hän pyrki hoitamaan ilman insuliinia. Toinen potilaista vaipui koomaan ja hänelle kehittyi vakava hermovaurio.

Samassa yhteydessä ilmeni, että Kalmin vuonna 1957 lääkintöhallitukselle ilmoittamat todistukset olivat joko paikkansa pitämättömiä tai ne eivät olleet enää voimassa.

Kalm oli vaihtoehtolääkäri, terapeutti ja kuuluisa parantaja, jonka tieteellinen tuotanto oli laajaa. Heinämäen teoksesta ei ilmene, oliko Kalm sittenkin vain huijari, joka halusi esiintyä lääkärinä.

Heinämäen teoksen ansio on siinä, että hän on ensimmäisenä koonnut Hans Kalmin monipolvisen elämän yksien kansien väliin. Heinämäki kirjoittaa sujuvaa tekstiä, jossa on kuitenkin paljon epätarkkuuksia. Hänen lähdeluettelonsa on vakuuttava ja hän on haastatellut ison joukon Kalmin tunteneita henkilöitä. Kyseessä ei ole tieteellinen tutkimus, vaan harrastuksena syntynyt enemmän tai vähemmän vapaamuotoinen elämänkerta.

Jaakko Heinämäki: Hans Kalm. Vapaussoturi ja vaihtoehtolääkäri.Minerva Kustannus Oy. Hämeenlinna 2007. 375 sivua.