Ants Hein: Viron hylätyt kartanot - Baltian katoavaa kartonokurttuuria
Jos Britannian kuningatar Elisabet II vierailisi Peipsijärven lähellä sijaitsevassa rappeutuneessa Alatskiven kartanossa, hän varmaankin tuntisi olonsa kotoisaksi. Linnamainen kartano muistuttaa Balmoralia, kuninkaallisten kesäasuntoa Skotlannin Aberdeenshiressa.
Alatskivi, saksaksi Allatzkiwi, on yksi Viron merkittävimmistä 1800-luvun jälkipuolen uusgoottilaisista kartanoista. Sen rakennutti paroni Arved von Nolcken. Tartossa ja Berliinissä opiskellut aatelismies omaksui liberaalisen elämäntavan, joka ilmeni kaikenlaisena brittiläisyyden ihannointina.
Neuvostovallan vuosina kartano toimi sovhoosin toimistona. Viron uuden itsenäisyyden ajalla kartanon osti suomalainen liikemies, jonka visiot matkailukäyttöön tarkoitetuista juhlasaleista ja golfkentistä jäivät kuitenkin toteutumatta.
Moisioiden maa
Viro on moisioiden, kartanoiden maa. Rappeutuneinakin ne kadonneen baltiansaksalaisen kulttuurin muistomerkkejä.
Viron kartanot ovat kokeneet kovia. Vuonna 1905 tsaarinvallan otteesta hetkeksi vapautuneet kurittomat kansanjoukot tekivät tihutöitä noin sadassa kartanossa. Kartanoita jäi myös rappiolle, kun itsenäisen Viron ensimmäisten lakien joukossa hyväksytty maalaki teki lopun suurmaanomistuksesta.
Neuvostovallalle kartanot edustivat etuoikeutetun yläluokan arkkitehtuuria. Kartanoita kolhoosit vahingoittivat enemmän kuin kunnostivat.
Alatskiven kartanossa kunnostustyöt ovat käynnistyneet.
Miljoonia kruunuja
Monet Viron kartanoista ovat hylättyjä, koska niiden omistusolot ovat olleet epäselvät tai ne kuuluvat omistajille, joilla ei ole mahdollisuutta investoida kunnostustöiden vaatimia miljoonia kruunuja. Osa kartanoita helpon rahan toivossa ostaneista liikemiehistä on kadonnut jälkiä jättämättä.
-Hylättyjen kartanorakennusten määrä on kasvanut suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin, toteaa tutkija ja kirjailija Ants Hein.
Hein on opiskellut taidehistoriaa Tarton yliopistossa ja työskentelee Viron tiedeakatemian historian laitoksella Tallinnassa. Hän on perehtynyt Viron kartanoiden historiaan ja erityisesti niiden rakennustaiteelliseen puoleen.
Heinin teos Viron katoavasta kartanokulttuurista on nojatuolimatka 15 eri puolilla Viroa sijaitsevan kartanon vaiheisiin. Hän kertoo myös kartanoiden omistajista. Kirjan suomenkieliseen painokseen on lisätty kartanoiden ja niiden omistajasukujen kytkökset Suomeen.
Tekstiä elävöittävät lukuisat mustavalkoiset kuvat. Selkeä kartta kertoo kartanoiden sijainnin.
Ants Hein: Viron hylätyt kartanot - Baltian katoavaa kartanokulttuuria. Suomentanut Ive Raudsepp. Oy Raud Publishing Ltd. Helsinki 1998. 222 sivua.