Nettipäiväkirja kovien kansien välissä.
Turkkia ja perustuslakia Alexander Stubb pitää EU:n tämän hetken kohtalonkysymyksinä. Europarlamentaarikon päiväkirjassaan hän kannattaa Turkin EU-jäsenyyttä, koska se olisi voitto demokratialle ja ihmisoikeuksille. Perustuslaillinen sopimus tekisi puolestaan EU:sta tehokkaamman, selkeämmän ja demokraattisemman.
Stubb ei lämpene kansanäänestyksille EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta. Hän pitää ihmeenä, jos ne kaikki menisivät läpi.
-Varsinkin ranskalaiset kollegat vastustavat Turkin jäsenyyttä jyrkästi. Neuvottelujen aloittaminen Turkin kanssa johtaaa siihen, että perustuslaki kaatuu kansanäänestyksessä, Stubb kirjoitti 9.syyskuuta 2004.
Brysselissä joulukuussa koolla ollut EU:n huippukokous päätti, että neuvottelut Turkin EU-jäsenyydestä aloitetaan 3. lokakuuta 2005. Kansanäänestyksessä 29. toukokuuta 54,7 prosenttia ranskalaisista äänesti perustuslakisopimusta vastaan. Kolme päivä myöhemmin sopimus kaatui Hollannin kansanäänestyksessä.
Stubbin mukaan Eurooppa elää suurinta murrostaan sitten kylmän sodan loppumisen. Hän näkee EU:n olevan kriisissä, koska kaikki sen perustavoitteet - rauha, vakaus ja vauraus - on saavutettu.
Stubb pitää puheita ydin-Euroopasta huolestuttavina.
-Jos jotkut jäsenmaat haluavat perustaa ytimen EU:n ulkopuolelle, voimme samalla heittää hyvästit koko unionille. Se olisi askel takaisin kansallisvaltioiden Eurooppaan ja samalla antaisimme Yhdysvalloille, Kiinalle ja Venäjälle selkeän kilpailuedun.
Puuttuu vain Nato-jäsenyys
Mikäli Suomessa järjestettäisiin perustuslakikansanäänestys, kyse olisi Stubbin mukaan Suomen EU-jäsenyydestä. Hän epäilee, olisiko Erkki Tuomioja tässä tilanteessa valmis empimättä puolustamaan perustuslakia.
Stubb lanseeraa Kimmo Sasia: kaikki ne asiat, joita nykyinen sosiaalidemokraattien ulkoministeri on vastustanut, toteutuvat: Tästä esimerkkinä ovat Suomen jäsenyydet Euroopan talousyhteisössä EEC:ssä, Euroopan talousalueessa ETA:ssa, EU:ssa, eurossa ja unionin puolustuksessa. Vain Nato-jäsenyys puuttuu.
Ahtisaarilaisittain Stubb pitää tärkeänä, että Suomi on mukana vaikuttamassa niiden pöytien ympärillä, missä päätöksiä tehdään.
-Milloin lopetamme älyllisen epärehellisyyden ja myönnämme suoraan, että Suomen liittoutumattomuus loppui 1.1.1995, hän kysyy. Tuona päivä Suomesta tuli Euroopan unionin jäsenmaa.
Stubb arvioi, että ulkopoliittisen johdon sähellys EU:n perustuslailliseen sopimukseen liittyvästä turvatakuulausekkeesta oli Suomen EU-historian suurin virhe. Hänen mukaansa nykyinen linjamme on selkeä: vastustetaan mahdollisimman kauan ja hyväksytään vasta pakon edessä.
Suomi täynnä piilorasisteja
Stubb kirjoittaa aina olleensa suvaitsevainen liberaali, joka kannattaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja ja adoptio-oikeutta. Italian väistymään joutuneen komissaariehdokkaan Rocco Buttiglionen katolisuudesta kumpuavia lausuntoja homoseksuaalisuudesta ja naisten roolista hän pitää käsittämättöminä.
Suomen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaa Stubb pitää hävyttömän konservatiivisena. Hänen mukaansa Suomi on täynnä piilorasisteja.
-Rasistiset vitsit ovat arkipäivää Suomessa, harvoin muualla. Nämä asenteet eivät muutu sillä, että maahanmuuttoa rajoitetaan, hän arvostelee pyrkimyksiä rajoittaa ihmisten vapaata liikkuvuutta EU:n laajentumisen jälkeen.
Europarlamentaarikko Alexander Stubb, oikea mies oikeassa paikassa.
Kehuja entiselle työnantajalle
Alun perin nettipäiväkirjana julkaistun teoksensa Stubb omistaa tuhatpäiselle vaalitiimilleen, jolle kehuja riittää ja syystäkin: Eurovaaleissa 13. kesäkuuta 2004 Stubb keräsi huikeat 115 225 ääntä.
Stubb kertoo eurovaalikampanjastaan, aloittelevan mepin työstä ja perheensä - vaimo Suzannen sekä lasten Emilien ja Oliverin - kosmopoliittisesta arjesta. Tavoitteena oli kuvata vuosi 2004 sellaisena kuin kirjan päähenkilö sen itse koki.
Stubbin teos on helppolukuinen ja vauhdikas, vaikkakin vaalikampanjan perinpohjaisella kuvauksella tuskin on kantavuutta enää vuosien päästä. Parhaimmillaan Stubb on selvittäessään EU:n olemusta.
Stubb oli neuvonantajana Romano Prodin komissiossa, Hän kiittää entistä työnantajaansa.
-Hänen komissionsa oli historiallinen. Kolme saavutusta on ylitse muiden: laajentuminen kymmeneen uuteen maahan, yhteisvaluutta euro ja EU:n ensimmäinen perustuslaki.
Mainioita tietoiskuja
Kirjansa esipuheessa Stubb sanoo tuottavan pettymyksen niille, jotka kaipaavat yksityiskohtaisia kuvauksia EU-instituutioiden toiminnasta tai integraatioteorioista.
Kronologisesti etenevään kertomukseensa Stubb on kuitenkin sisällyttänyt mainioita tietoiskuja unionista: EU:n kokonaisbudjetti on maksimissaan 1,24 prosenttia koko alueen bruttokansantuotteesta. Suomen budjetti maksaa suomalaisille 7 000 euroa vuodessa, kun taas EU:n budjetti maksaa meille laajentumisen jälkeen vain 225 euroa. EU:n kokonaisbudjetti on ensi vuonna noin 106 miljardia euroa.
Euroopan parlamentti on maailman ainoa parlamentti, joka päättää menoista, mutta ei tuloista. Yli puolet Suomen lainsäädännöstä juontaa juurensa EU-lainsäädännöstä. Aktiivien Euroopan parlamentin jäsen voi vaikuttaa maatalous- ja aluepolitiikkaan, kansallisten etujen ajamiseen ja arvoihin. Euroopan parlamentilla ei ole paljonkaan valtaa ulkosuhteissa.
Yksi aktiivinen meppi on monesti vaikutusvaltaisempi kuin suomalainen ministeri. Europarlamentaarikon varsinaisen työ tehdään valiokunnissa ja käytävillä. Unionia on helppo syyttää sellaisista asioista, joihin se ei voi oikeastaan vaikuttaa.
Jääkiekkofaneja kiinnostanee tieto, että Slovakian legendaarinen kiekkotähti, rautaisen hyökkäysvitjan Quebeq Nordiquessa yhdessä veljiensä Antonin ja Marionin kanssa muodostanut Peter Statsny on Euroopan parlamentin jäsen.
Alexander Stubb: Hymeile, olet EU.ssa! Europarlamentaarikon päiväkirja. Juva 2005.