Jukka Rislakki: Tapaus Latvia. Pieni kansakunta disinformaatiokampanjan kohteena.
Toimittaja Jukka Rislakin uusin teos Latviasta disinformaatiokampanjan kohteena on vaativaa ja ahdistavaa luettavaa. Vaativaa siksi, että Rislakki vyöryttää valtavan määrän dokumentoitua tietoa Latvian lähihistoriasta ja nykyisyydestä. Ahdistavaa siksi, että Venäjän vyörytys on niin armotonta.
Disinformaatiolla Rislakki tarkoittaa tietojen vääristelyä ja valheiden kokoon keittämistä sekä niiden levittämistä ehdoin tahdoin jossain tietyssä tarkoituksessa. Hän listaa 14 usein kuultua väitettä, väärinkäsitystä ja kysymystä ja erittelee niitä alkuperäislähteiden pohjalta.
Venäläistä vähemmistöä syrjitään Latviassa. Fasismi on elpynyt ja leviää valtoimenaan nykypäivän Latviassa. Latvialaiset olivat kauttaaltaan natsimielisiä ja murhasivat maan juutalaiset jo ennen saksalaisten saapumista vuonna 1941. Latvialaiset punaiset auttoivat Leniniä kaappaamaan vallan Venäjällä. Tässä eräitä räikeimpiä esimerkkejä Venäjän harjoittamasta disinformaatiosta.
- Meillä Riiassa on selvä enemmistö venäläisiä, mutta heillä ei ole kuitenkaan oikeuksia, Venäjän presidentti Vladimir Putin laukoi lehdistötilaisuudessa Moskovassa helmikuussa 2006.
Läntisten tiedotusvälineiden antama kuva ei myöskään mairittele Latviaa ja latvialaisia. Baltian maita tarkastellaan edelleenkin paljolti venäläisten silmälasien läpi. Läntistä Venäjä-Baltia -kuvaa leimaa ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä kumpuava sinisilmäisyys. Rislakki vertaa Latviaa Israeliin, jolla ystäviä riittää.
- Latvialla ei tällaisia ystäviä ole; sitä mustamaalaavat tiedotusvälineet niin lännessä kuin idässä samoin kuin Euroopan liberaaleissa demokratioissa.
Saksa ei ymmärrä
Ongelmia Rislakki näkee jo Ruotsin tiedotusvälineiden Baltia-raportoinnissa. Informaatiosodassa Venäjällä on myös mahtava liittolainen. Rislakin mukaan sekä venäläiset että saksalaiset ovat olleet mestareita sälyttämään latvialaisten harteille rikoksia, joihin he itse syyllistyivät.
Balttien synniksi on luettu myös Stalinin ja Hitlerin rikollisten järjestelmien rinnastaminen.
- Etenkään saksalaiset eivät tätä vertausta ymmärrä - he katsovat Saksan olleen pahin kaikista, Rislakki kirjoittaa.
Tilanne Rislakin mukaan on erikoinen. Latvian on jatkuvasti pyydeltävä muilta anteeksi omaa historiaansa ja selitettävä sitä.
- Aina pitää yrittää, vaikeassakin tilanteessa. Vääryyden ja voiman edessä ei saa lannistua, Rislakki kiteyttää missionsa.
Yhteiselo ei onnistu
Rislakin näkemys latvialaisten ja venäläisten yhteiselosta on lohduton: Latvian venäläiset eivät milloinkaan sulaudu, assimiloidu. Hän siteeraa venäläistä sanontaa, jonka mukaan Riika on hyvä kaupunki, mutta siellä on liikaa latvialaisia.
Rislakin mukaan todellista integraatiota ei voi tapahtua niin kauan kuin yhteiskunnassa ei ole yhteistä historiakäsitystä. Latviassa elää kaksi täysin erilaista historiankuvaa rinnakkain ja kaksi erillistä koulujärjestelmää. Venäläisiin kouluihin tulee oppikirjoja Venäjältä, ja oppilaat ja opettajat ovat Venäjän kulttuurin ja tiedotusvälineiden piirissä. Venäjänkielinen lehdistö toistelee vanhoja totalitaarisia myyttejä historiasta.
Viholliskuvia on helppo pitää, kun propagandalle ei ole juuri vaihtoehtoa. Rislakin siteeraaman venäläisen historijoitsijan mukaan nykyinen informaatiotyhjiö Venäjällä on jopa vaarallisempi kuin neuvostoaikana 1970-luvulla, jolloin vaihtoehdon tarjosivat maanalainen samizdat-kirjallisuus, ulkomaiset radioasemat ja teatteri.
Kun Venäjän armeija vetäytyi Latviasta vuonna 1994, maahan jäi 21 000 eläkeläisupseeria, jotka Rislakin mukaan ovat usein kaikkein katkerimpia ja leppymättömimpiä uuden Latvian vihollisia. He halveksivat ja vieroksuvat kansaa ja maata, jonne ovat asettuneet asumaan.
- Mikä olisi mahtanut norjalaisten reaktio olla, jos ulkomaailma olisi vaatinut, että saksalaisten upseerien on saatava jäädä asumaan Norjaan eläkeläisinä täysin oikeuksin ja että heitä olisi kaikkialla palveltava saksaksi, Rislakki kysyy.
Venäläisyys jyrää
Toisin kuin Virossa, kaikki Latvian asukkaat eivät saa äänestää kunnallisvaaleissa. äänioikeuden antaminen ei-latvialaisille merkitsisi Rislakin mukaan sitä, että Latvian suuret kaupungit muuttuisivat taas luonteeltaan täysin venäläisiksi ja niiden koulut alkaisivat vähentää latviankielistä opetusta.
Latvian kaksikielisyyden Rislakki näkee käytännössä jo toteutuneen, ja arkielämässä se tarkoittaa venäläistymistä. Venäjää kuulee kaikkialla, ja venäläiset puhuttelevat latvialaisia yleensä aina vain venäjäksi eivätkä suostu vastaamaan edes tervehdyksiin tai kysymyksiin latviaksi.
Rislakki on rakentanut teoksensa siten, että lukemisen voi aloittaa mistä 14 luvusta tahansa. Tämä on johtanut asioiden toistoon, mikä ei kuitenkaan suuremmin häiritse. Luvuista jäi kaipaamaan yhteenvetoja, jotka olisivat helpottaneet lukemista ja valtavan tietomäärän sulattamista.
Suotavaa olisi, että Rislakin teos käännetäisiin mahdollisimman monille läntisille kielille, ja että se kuluisi erityisesti läntisten poliittisten johtajien samoin kuin toimittajien käsissä.
Jukka Rislakki: Tapaus Latvia. Pieni kansakunta disinformaatiokampanjan kohteena. Vastapaino. Tampere 2007. 304 sivua.