Timo Malmi: Tähkäpää, sotavangin laulu.
Jatkosodassa suomalaisia sotavankeja oli lähes 3 500. Heistä noin 2 500 jäi vangiksi viimeisenä sotakesänä 1944.
Ensimmäisen sotakesän 1941 vankeja oli runsaat 500. Yksi heistä oli JR nelosessa palvellut kersantti Väinö Ilmari Tähkäpää Teiskon Velaatasta. Vuosien 1941-1945 suomalaisista sotavangeista lisensiaattityönsä tehnyt Tampereen yliopiston tiedotuspäällikkö Timo Malmi on pukenut romaanin muotoon hänen neljä vuotta kestäneen vaelluksensa läpi entisen Neuvostoliiton sotavankileirien saariston.
Malmi tuntee Tähkäpäänsä. Hän on tehnyt tutkimusmatkoja Neuvostoliiton vankileireille, muun muassa Tsherepovetsiin, jonka kautta kaikki suomalaiset sotavangit kotiutettiin.
Timo Malmi sanoo, että Tähkäpää on hänen "väitöskirjatyönsä". Malmin esikoisrunokokoelma ilmestyi keväällä 1998. Tähkäpää on hänen ensimmäinen romaaninsa.
Tähkäpään odysseia pohjautuu vahvaan faktapohjaan. Romaanihenkilöiden kertomukset ovat tosia, vain nimet on muutettu.
Lopputulos ei ole lainkaan hassumpi. Romaanimuodossa Tähkäpään tarinalle löytynee enemmän lukijoita kuin nootteja vilisevälle väitöskirjalle.
Ihmisyyden ulkopuolella
Väinö Tähkäpään 41 laulun tarina käynnistyy heinäkuun lopulla Virojoen Himanniemestä, josta hän lähtee uimalla etsimään kersantti Lauri Järvelää vihollisen hallussa olleesta Mustasaaresta. Karjalan kannaksella tapahtuneiden kuulustelujen jälkeen härkävaunu odottaa leningradilaisen aseman ratapihalla.
Tähkäpään koettelemukset ovat tuttuja Ggulag-kirjallisuudesta. Volgan yläjuoksulla vankilasta tuodaan mahdottoman huonokuntoisia ihmisiä.
-He eivät enää olleet, he eivät enää olleet ihmisiä. Tämä joukko oli kaiken ihmisyyden ulkopuolella.
Kalkkikivilouhoksella Saratovin ja Stalingradin välillä Tähkäpää tapaa sotavankitovereitaan. Kuukaudessa toivorikkaista ja terveistä miehistä oli tullut ihmisraunioita.
-Tämä paikka on täysi helvetti. Ei me täältä kukaan päästä koskaan.
Neuvostoliiton leireillä on arvioitu kuolleen vajaat 1 400 suomalaista sotavankia. Heidän kuolleisuutensa oli 40 prosenttia.
Kalkkikivikaivoksessa Tähkäpää painaa 42 kiloa. Hän ei uskalla käydä näyttämässä metsätöissä paleltuneita sormiaan. Hän tietää, että leirin sairasvastaanotolla, ambulatoriossa lääkäri leikkaisi ne irti.
Matoja jätetynnyrissä
Kauhistuttava kokemus on, kun Stalingradin motissa vangitut saapuvat leirille. Tähkäpään on sidottava itsensä kiinni ylälavitsaansa, jotta häntä ei kiepautettaisi siitä alas.
-Tunnelma oli kuin jätetynnyrissä, jossa madot pyörivät toistensa päällä.
Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitossa arvioidaan olleen noin 3,5 miljoonaa sotavankia. Eniten oli saksalaisia, mutta paljon oli myös unkarilaisia, romanialaisia, itävaltalaisia ja tshekkejä.
Siperiassa Tähkäpää opettaa kersantti Frantisek Sternille suomea. Vääpelin Lajos Zsabon kanssa hän pelaa shakkia. Korpraali Nikolai Antonescu opettaa Tähkäpäälle saksaa ja imee ruiskulla vettä hänen keuhkoistaan.
Paras turva on kuitenkin omissa maamiehissä. Kerran päivässä juna tuo uutta väkeä.
- Onko suomalaisia, onko suomalaisia?
Auvoisinta sotavangin elämä on Siperiassa Moskan sotavankisairaala 3 888:ssa. Lääkintäluutnantti Svetlana Nosirev hoitaa Tähkäpään kipeytynyttä hammasta. Riiasta Neuvostoliittoon kyyditetty työvelvollinen Nina Zigure kehottaa suomalaisia taistelemaan Latviankin puolesta.
Moskassa Tähkäpää pääsee saunottamaan alastomia sairaanhoitajia. Hänen elämänsä nainen kaikkien koettelemusten keskellä on kuitenkin Liisa, apteekkarin tytär Teiskosta.
-Minä ajattelin Liisaa. Enää ollut varma Jumalan rakkaudesta, mutta Liisasta olin.
Loikkaritkin vakoojia
Suomalaisista sotavangeista vapaaehtoisesti Neuvostoliiton puolelle on arvioitu siirtyneen alle 500 miestä, mutta heidänkään osansa ei ollut helppo.
-Neuvostoliitto ei ollut minun Neuvostoliittoni.
Kaikki tulijat olivat potentiaalisia vakoojia.
-Olette tiedustelija. Me tiedämme. Te herra Tähkäpää olette tiedustelija. Tiedämme mitä tiedustelitte. Kertokaa se meille.
Sotavankien keskuudessa anfasistinen työ oli voimakasta. Suomalaisia sotavankeja se kuitenkaan sytyttänyt samalla lailla kuin saksalaisia.
Pääosa suomalaisista sotavangeista palautettiin marras- ja joulukuussa 1944. Väinö Tähkäpään ja noin sadan muun sotavangin koettelemukset venyivät vuoden 1945 maaliskuun lopulle, jollin jatkosodan päättymisestä oli kulunut jo yli puoli vuotta.
Kirjoittajan taitonsa Malmi on ammentanut Tampereen Viita-akatemiasta. Hänen tekstinsä on selkeää ja jäntevää.
Tekstinsä väliin Malmi on upottanut proosarunoja. Ne ovat henkilökuvia siitä laajasta aineistosta, jota hän on kerännyt sotavankitutkimustaan varten. Proosarunoihin lukijan on hyvä pysähtyä, jotta ei hengästyisi. Malmin teksti imaisee mukaansa kuitenkin niin, että kirjan loppupuolella ne jäivät lukematta.
Timo Malmi: Tähkäpää, sotavangin laulu. Atena Kustannus Ov. Jvväskylä 1999. 255 sivua.