Huipulle ei ole oikotietä

Tampere Jorma Virtanen 2.11. 2003

Aktiiviaikoinaan Arthur Lydiard oli intohimoinen juoksija.

Aktiiviaikoinaan Arthur Lydiard oli intohimoinen juoksija.

Uusiseelantilainen valmentajakuuluisuus Arthur Lydiard luonnehtii roskapuheeksi väitteet, joiden mukaan Lasse Viren olisi saavuttanut suuret voittonsa dopingin avulla. Viren voitti 5 000 metrin ja 10 000 metrin kultamitalit sekä Münchenin että Montrealin olympiakisoissa vuosina 1972 ja 1976.

-Amerikkalaisten oli vaikea sulattaa Lasse Virenin menestystä, Lydiard kuittasi Vireniin kohdistetut epäilyt Uuden Seelannin Aucklandissa toimivan Sisu-radion haastattelussa.

Ruotsalaisten hän sanoo ensimmäisinä aloittaneen veridopingin käytön. Tuolloin se ei kuitenkaan ollut vielä kiellettyä.

Sisu-radion toimittaja Sirpa Ottaway kävi lokakuun lopulla haastattelemassa Arthur Lydiardia tämän kotona Beachlandissa, joka sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Aucklandista. Ottaway kuvaa 86-vuotiasta Lydiardia edelleenkin teräväpäiseksi, vaikka askel onkin jo lyhentynyt.

Lydiard valmensi Suomessa vuosina 1967-1969. Suomeen hänet houkutteli Suomen yleisurheilun voimahahmo, silloinen Suomen Urheiluliiton SUL:n koulutuspäällikkö ja toiminnanjohtaja Armas Valste. Ennen Suomeen tuloaan Lydiard valmensi Meksikossa.

Suomeen oli hänen mukaansa helppo tulla. Vaikka juoksu-urheilu oli tuolloin alamaissa, suomalaisen urheilun kunniakkaat perinteet antoivat pontta valmentamiselle.

Suomalaiset valmentajat olivat myös halukkaita oppimaan. Lydiardin opissa olivat muun muassa Eero Uotila, Kari Sinkkonen, Hannu Posti, Seppo Nuuttila, Mauri Jormakka ja Pentti Karvonen.

Ilman kipua ei saavutuksia

Arthur Lydiard muistelee käyneensä lenkillä Karhulassa nuorten juoksijoiden kanssa.

-Kaksi englantia puhuvaa poikaa juoksi rinnallani. Kun katsoimme puolivälissä taaksemme, loput olivat jo kääntyneet takaisin. Kun tulimme lähtöpaikalle, nämä olivat jo saunassa. Tytöilläkin oli enemmän sisua kuin näillä pojilla.

-Suomalaiset eivät menestyneet, kun eivät viitsineet juosta tarpeeksi pitkiä matkoja. He odottivat pääsevänsä huipulle liian lyhyessä ajassa. Hyväksi juoksijaksi tullaan vasta neljän-viiden vuoden kunnon harjoittelun jälkeen. Suomalaiset juoksijat menestyisivät vieläkin, mikäli he pitäisivät nämä opit mielessä.

Lydiard tunnetaan hölkkäilyn (jogging) isänä. Nuoruudessaan hän harrasti rugbya ja uintia. Määrätietoisen harjoittelun hän aloitti kuitenkin vasta 27-vuotiaana tuntiessaan kuntonsa rapistuneen.

Juoksusta tuli Lydiardin elämäntehtävä. Ilman kipua ei ole myöskään saavutuksia, oli hänen valmennusfilosofiansa.

Lydiard ei ymmärrä urheilijoita, jotka haluavat menestyä dopingin avulla. Menestymisen hän sanoo perustuvan sekä ruumiilliseen että henkiseen harjoitteluun.

Kunniamerkki presidentiltä

Arthur Lydiard sanoo tuntevansa ylpeyttä Lasse Virenin ja Pekka Vasalan saavutuksista, vaikka ei ollutkaan heidän henkilökohtainen valmentajansa. Vasala voitti 1500 metrin kultamitalin Münchenissä.

Lydiard on ylpeä myös Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitalista, jonka presidentti Urho Kekkonen ojensi hänelle vuonna 1973. Uusi Seelanti palkitsi hänet korkealla kunniamerkillä tänä syksynä.

Lydiard on kolmatta kertaa naimisissa. Sirpa Ottawayn mukaan hän puhuu mielellään suomalaissyntyisestä Eira-vaimostaan, joka menehtyi syöpään vain viikko ennen uuden omakotitalon valmistumista. Eira Lehtonen edusti Suomea voimistelussa Rooman ja Tokion olympiakisoissa 1960 ja 1964.

Lydiard pitää edelleenkin yhteyksiä Suomeen. Lasse Vireniä hän luonnehtii kivaksi kaveriksi, joka edelleenkin lähettää hänelle joulukortteja.

Suomessa Lydiard kertoo käyneensä viimeksi nelisen vuotta sitten, muun muassa Eira-vaimonsa haudalla. Hän on Aucklandissa pirteästi toimivan Suomi-seuran perustajajäsen.

Uuden Seelannin maratonmestari

Arhur Lydiard juoksi Uuden Seelannin maratonmestariksi vuonna 1953. Hänen valmentamansa juoksijat voittivat kaikkiaan 18 olympiamitalia. Kuuluisimmat heistä ovat uusiseelantilaiset Peter Snell ja Murray Halberg.

Peter Snell voitti 800 metrin kultamitalin Rooman olympiakisoissa vuonna 1960 sekä 800 metrin ja 1500 metrin kultamitalit Tokiossa neljä vuotta myöhemmin. Murray Halberg voitti Roomassa kultaa 5000 metrillä.

Peter Snell rikkoi 1960-luvun alkupuolella maailmanennätyksen neljästi: 800 metrillä (1.44,3), 1,000 metrillä (2.16,6) sekä kahdesti mailin juoksussa (3.54,4 ja 3.54,1).

http://kiwisearch.net/suomi/radio.asp