Jäljellä enää naiset

Turku Jorma Virtanen 1.6.2006

Turun Riennon jalkapallojoukkue vuonna 1913.

Turun Riennon jalkapallojoukkue vuonna 1913.

Turun Riennossa on sadan vuoden aikana harrastettu monia eri urheilulajeja: voimistelua, painia, hiihtoa ja mäkihyppyä, jää- ja jalkapalloa, jääkiekkoa, kori- ja lentopalloa, pesäpalloa, keilailua, suunnistusta, taito- ja pikaluistelua sekä ennen kaikkea yleisurheilua. Monissa näistä lajeista rientolaiset urheilijat ovat niittäneet mainetta piirikunnallisissa kilpailuissa, Suomen kansallisella huipulla kuin myös kansainvälisillä areenoilla.

Sadassa vuodessa yhteiskunta on muuttunut ja niin myös Riento. Entisestä monitoimiseurasta on tullut pääosin naisurheiluseura. Satavuotisjuhlavuonna lajikirjosta jäljellä ovat enää voimistelu ja koripallo. Myös keilailulla ja yleisurheilulla on omat jaostonsa, mutta niiden toiminta on säästöliekillä. Riennon vahva taitoluistelujaosto eriytyi Turun Riennon Taitoluistelu -nimiseksi yhdistykseksi vuonna 1993.

Riennon juuret ovat raittiustyössä, Raittiusyhdistys Toivo II:n yhteydessä toimineessa voimisteluseura Ponnistuksessa.

"Alaosasto toimi jo vilkkaamin kuin pääseura. Kun tämä huomattiin, ryhdyttiin pääseuran taholta vaatimaan Ponnistuksen kassaa, sen rahavaroja yhdistyksen päätehtävää, raittiustyötä varten. Voimistelijain ja urheilijain sappi kuitenkin kiehahti tällaisten vaatimusten vuoksi. Toivo II:ssa järjestetyn myrskyisän kokouksen jälkeen noin 60 Ponnistuksen aktiivia päätti erota raittiusyhdistyksen jäsenyydestä ja perustaa Turkuun uuden voimistelu- ja urheiluseuran. Linnankadun varrella sijainneessa kahvilassa perustettiin 2. huhtikuuta 1906 voimistelu- ja urheiluseura Riento."

Toivo II:lla oli myös Yritys-niminen urheiluseura, joka samoihin aikoihin sulautui vuonna 1901 perustettuun Turun Urheiluliittoon, sittemmin Riennon pitkäaikaiseen rakkaaseen viholliseen.

Riennon perustamisen jälkeenkin urheilu ja raittiusaate olivat erottamattomat. Riennon järjestyssäännöissä edellytettiin seuran jäseniltä hyvää käytöstä. Seuran toiminnassa, kuten kokouksissa ja harjoituksissa tuli käyttäytyä kaikin puolin kohteliaasti eikä saanut esiintyä väkijuomia nauttineena. Tupakanpoltto harjoituksissa oli ankarasti kielletty.

Riento perustettiin sortokausien välisenä suojasään (1906-1908) aikana, joka oli vilkasta yhdistys- ja seuratoiminnan viriämisen aikaa. Vuonna 1906 perustettiin Riennon ohella Suomen Painiliitto, Suomen Purjehtijaliitto, Suomen Uimaliitto sekä turkulaisista urheiluseuroista Turun Pyrkivä, Turun Jalkapalloseura, Pursiseura Maininki sekä Turun Urheilunystävien uimaosasto.

Samana vuonna käynnistyi Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) Varsinais-Suomen piirin toiminta. SVUL oli perustettu vuonna 1900, mutta ensimmäisen sortokauden (1899-1905) vaikeissa oloissa sen toiminta pääsi kunnolla käyntiin vasta vuonna 1906.

Selkeästi porvariseura

Vasemmalle kallistuvasta nimestään huolimatta Riento oli Urheiluliiton ohella selkeästi porvariseura, jonka jäseniä elähdytti ajatus Suomen itsenäisyydestä. Riennon satavuotisjuhlavuoden puheenjohtaja Anders Blom näkee Turun Sanomien perustamisen vuonna 1905 olleen suuri nuorsuomalainen projekti, jonka vaiheet kietoutuivat myös Turun Riennon myöhempiin elämänvaiheisiin.

Riennon aatteellisiin pyrkimyksiin kuului myös olla osa Suomen itsenäisyysajatusta, sillä terveiden suomalaisten tehtävä oli rakentaa Suomea, jonka synty oli käsillä, Blom tulkitsee.

Vuoden 1918 vapaussodassa kymmenen rientolaista antoi henkensä isänmaan vapauden puolesta.

Rientolaisten vaikutus oli merkittävä, kun Turkuun perustettiin eri lajien erikoisseuroja, kuten Turun Naisvoimistelijat, Turun Palloseura, Turun Voimamiehet, Turun Voimistelijat ja Turun Hiihtäjät.

"Jokainen näistä seuroista on saanut huomattavan osan perustajistostaan nimenomaan Riennon jäsenistä, TVM ja TH jopa miltei koko alkupääomansa Riennon vahvoista joukoista. Ihmeellistä on ollut sekin, että Turun Riennon omat johtomiehet ovat aina olleet mukana perustamassa ja johtamassa näitä uusia seuroja, jotka ovat iskeneet pääseuran voimakkaasta suonesta."

Voimistelijat piirin ykkösiä

Voimistelu- ja urheiluseura Riennon alkuaikojen valtalaji oli voimistelu.

"Kun uusi seura perustettiin, laadittiin ensimmäiseksi toimintaa suunniteltaessa voimistelun suuntaviivat ja vasta sen jälkeen ryhdyttiin harkitsemaan muita lajeja ja vasta sen jälkeen ryhdyttiin harkitsemaan muita lajeja. Näin oli myös Turun Riennossa."

Voimistelussa kilpailtiin seurojen lahjoittamista kiertopalkinnoista. Riennon voimistelijat olivat aluksi piirin ykkösiä, mutta kovan vastuksen tarjosivat Urheiluliiton voimistelijat. Huhtikuussa 1912 Riento järjesti ensimmäiset kansalliset voimistelukilpailunsa.

Riennon parhaat telinevoimistelijat olivat Akseli ja Aarne Roine. Akseli Roine valittiin Suomen joukkueeseen vuoden 1924 Pariisin olympiakisoihin. Joukkuekilpailussa Suomi sijoittui seitsemänneksi.

Muutaman vuoden kuluttua perustettu voimistelun erikoisseura Turun Voimistelijat sai Riennolta kaiken sen, mitä vielä oli jäljellä seuran telinevoimistelusta ja tämän seuran perustamisen kohdalle voidaan melkein vetää paksu viiva Riennon voimistelun yli kilpailumielessä.

Lajia ei kuitenkaan kokonaan unohdettu. Vuonna 1930 voimistelijakuuluisuus Heikki Savolainen ohjasi Riennon ja ÅIFK:n voimistelijoita ja tuolloin järjestettiin myös voimistelunäytös.

Vuoden 1947 suurkisoissa, suomalaisen urheilun voimanponnistuksessa oli mukana 185 rientolaista, joista suurin osa osallistui voimistelun massaesityksiin. Suurkisoilla Suomi halusi viestittää maailmalle, että se kykenisi järjestämään myös olympiakisat.

Riennon puheenjohtajana 1930-luvulla toiminut Uno Blom olympiakesänä 1952.

Riennon puheenjohtajana 1930-luvulla toiminut Uno Blom olympiakesänä 1952.

Yleisurheilu lempilapsi

Ensimmäisen kerran rientolaisia yleisurheilijoita oli mukana Salon laulu-, soitto- ja urheilujuhlilla kesäkuussa 1906.

Yleisurheilusta muodostui Riennon lempilapsi, joka jätti kaikki muut lajit varjoonsa. Ensimmäisen Suomen mestaruuden Riennolle toi Arvo Laine, joka voitti elo-syyskuun vaihteessa 1912 Turussa järjestetyissä mestaruuskilpailuissa korkeushypyn tuloksella 172.

Pariisin vuoden 1924 kesäolympialaisiin valittiin viisi rientolaista urheilijaa, joista yleisurheilijoita oli kaksi. Leo Leino sijoittui viisiottelussa neljänneksi ja Pauli Sajamo oli pituushypyssä kymmenes tuloksella 683.

Vuonna 1931 Riennon talliin liittyi Lasse Virtanen, joka Los Angelesin olympiakisoissa vuonna 1932 saavutti pronssia 5000 metrillä ja 10 000 metrillä. Sittemmin hän toimi Riennon pitkäaikaisena puheenjohtajana vuosina 1944-1966.

Kun Paavo Nurmi oli ruotsalaisten vaatimuksesta julistettu kilpailukieltoon amatöörisääntöjen rikkomisesta, Lasse Virtanen lähti myös maratonille. Ennen keskeyttämistään hän johti kilpaa 31,5 kilometrin kohdalla.

Lontoon vuoden 1948 olympiakisoissa oli mukana kaksi rientolaista. Loukkaantumisesta kärsinyt Denis Johansson sijoittui 1500 metrin loppukilpailussa viimeiseksi. Kisojen jälkeen hän alitti ensimmäisenä suomalaisena samalla matkalla 3.50:n rajan. Johanssonin aika 3.49,6 oli 0,2 sekuntia parempi kuin olympiavoittajan.

Tauno Suvanto oli Lontoossa mukana Suomen kvartetissa, joka 4x400 metrin finaalissa sijoittui neljänneksi. Ratakierroksella hän jäi alkueriin.

Neljä vuotta myöhemmin Helsingin kotikisoihin ainoana rientolaisena valittiin Kaisa Parviainen, jonka kilpailun kyynärpäävamma pilasi. Voittaessaan hopeaa Lontoossa hän edusti Turun Urheiluliittoa.

Helsingin EM-kisoissa elokuussa 1971 Riennon Seppo Simola vannoi kisavalan. Kuulakisa meni kuitenkin alle odotusten, tuloksena oli 14. sija. Rientolaisista paremmin menestyi Jorma Rinne, joka oli kiekkofinaalissa kahdeksas tuloksella 59,22.

Simola oli Riennon viimeisin olympiaedustaja yleisurheilussa, Münchenissä vuonna 1972 hän jäi kuulafinaalissa viimeiseksi tuloksella 19,06.

Samalla vuosikymmenellä Riennon yleisurheilu vaipui lamaan, josta se ei enää noussut. Viimeinen mohikaani huipulla oli Juhani Tuomola, joka Riennon 70-vuotisjuhlavuonna 1976 heitti ennätyksekseen kiekkoa 63,68.

Riennolla on aina ollut vahva toimitsijakaarti. Vuonna 1958 Riento, Urheiluliitto ja Turun Toverit perustivat Turun Allianssin, joka huolehti muun muassa Turun maratonin ja Paavo Nurmen kisojen järjestelyistä.

Painissa kultaa ja kunniaa

Rientolaisessa painissa kaksi nimeä oli ylitse muiden: Robert Oksa sekä olympiavoittaja ja maailmanmestari Kaarle Mäkinen.

Robert Oksa oli kolminkertainen Suomen mestari. Vuonna 1913 Riento maksoi hänen matkansa Budapestin EM-kisoihin, jotka kuitenkin päättyivät suomalaisten kannalta onnettomasti. Tuomarivääryyksiin suivaantuneena suomalaispainijat vetäytyivät kisoista. Tätä ennen Oksan onnistui kukistaa kaksi ensimmäistä vastustajaansa. Riennon 50-vuotishistoriikin kirjoittanut Esko Laaksonen luonnehtii Oksaa omana aikanaan sarjansa valtiaaksi Suomessa ja todennäköisesti koko maailmassa.

Vuonna 1918 Oksa muutti Ruotsiin. Kuusi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Ruotsin painin päävalmentajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi kolme vuosikymmentä.

Kaarle Mäkinen oli Riennon kuuluisan painikaartin nimekkäin edustaja: Suomen ja Pohjoismaiden mestari, MM-kisojen hopea- ja pronssimitalisti, joka edusti kolme kertaa Suomea olympiakisoissa. Vuonna 1920 Antwerpenissä vapaapainin alle 60 kilon sarjassa tie nousi vielä pystyyn yhdysvaltalaisen Gersonin käsittelyssä. Neljä vuotta myöhemmin Pariisissa Mäkinen paini vapaapainin kärpässarjassa Kustaa Pihlajamäen jälkeen hopealle. Amsterdamissa vuonna 1928 samassa sarjassa tuli kultaa.

Yleisurheilun valta-asema oli yksi syy siihen, miksi Riennon painijat päättivät perustaa Turkuun painin erikoisseuran. Turun Voimamiesten perustava kokous järjestettiin 14. maaliskuuta 1924. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Riennon silloinen puheenjohtaja Hugo Louhela.

"Painijat pysyivät kuitenkin miltei poikkeuksetta Riennon jäseninä muita urheilulajeja seurassa harrastaen. Niinpä Mäkinenkin Pariisin kisoissa painiessaan oli edelleen rientolainen, vaikka häntä ei Riennon jäsenenä sinne valittukaan."

Esko Laaksonen tulkitsee myös Pariisin kisoissa pronssia kreikkalais-roomalaisen painin raskaassa keskisarjassa painineen Voimamiesten Onni Pellisen rientolaiseksi. Vuosikokouksessa 1925 hänet kutsuttiin Riennon ainaisjäseneksi.

Vikkelät riennottaret

Riennon voimistelujaosto perustettiin vuonna 1977. Sen juuret olivat vuonna 1908 perustetussa naisosastossa.

Osaston tärkein laji oli voimistelu, mutta naiset kilpailivat myös pika- ja viestijuoksussa sekä hiihdossa. Riennon isännöimissä viestimestaruuskilpailuissa Urheilupuistossa kesäkuussa 1913 riennottaret voittivat ensimmäisen Suomen mestaruutensa 4x100 metrin juoksussa SE-ajalla 58,2. Joukkueessa juoksivat Martta Lindvall, Tyyne Sandström, Alli Nyman ja Alma Rantanen.

Osaston toiminta sammui lähes tykkänään vuonna 1916. Osa naisista siirtyi Turun Naisvoimistelijoihin, joka on perustettu samana vuonna kuin Riento.

Tammikuussa 1933 Riennon naisosaston toiminta virisi uudelleen. Kesällä 1936 riennottaret voittivat toisen viestimestaruutensa 4x100 metrillä kvartetilla Kerttu Vanhanen, Eila Nuotio, Salme Saari ja Lilli Linnankoski.

Vuoden 1947 suurkisojen suuressa rientolaisjoukossa naisia ja tyttöjä oli nelisenkymmentä.

Voimistelun, yleisurheilun ja hiihdon lisäksi reinnottaret harrastivat koripalloa sekä pika- ja taitoluistelua. Pesäpalloakin kokeiltiin ainakin yhden ottelun verran pesäpallopäivänä kesäkuussa 1935. Sittemmin naisosasto keskittyi yksinomaan naisvoimisteluun.

Olympiavoittaja osasi rahastaa

Turkulaisen urheilun voimakas tukija oli Turun Sanomat, joka lahjoitti lukuisia kiertopalkintoja urheiluseurojen kilpailtavaksi.

Arvokkain kiertopalkinto oli kuvanveistäjä Yrjö Liipolan veistämä Linkooja-patsas, johon haettiin kiinnityksiä vuodesta 1913 lähtien yleisurheilussa ja 60 kilometrin hiihdossa. Lopulta se jäi Urheilupuistossa toukokuussa 1922 järjestetyissä kansallisissa kisoissa Riennon haltuun seitsemällä kiinnityksellä. Helsingin Kisa-Vveikoilla oli viisi kiinnitystä ja loput kahdeksan kiinnitystä jakautuivat eri seurojen kesken.

Taitoluistelu, tuolloin vielä kaunoluistelu otettiin Riennon lajivalikoimaan vuonna 1933 Turun Sanomien toimitusjohtajan ja silloisen edistyspuolueen kansanedustajan Arvo Ketosen aloitteesta.

Ketonen oli myös vahva vaikuttaja, kun Riento hankki 11. maaliskuuta 1933 Urheilupuistossa järjestämänsä jääjuhlan tähtiesiintyjäksi kaksinkertaisen, myöhemmin kolminkertaisen olympiavoittajan, norjalaisen Sonja Henien.

Henien Suomen-vierailun junailivat urheilujohtaja Erik von Frenkell ja pikaluistelijaluuluisuus Claes Thunberg.

"Kuultuaan Sonjan tulopäivän, lähti Riennon lähetystö Tukholman laivaa vastaan. Samaan aikaan jonotti Paavo Nurmi Turun Urheiluliiton puolesta Sonjaa ja hänen isäänsä tarpeellinen setelitukko valmiina kourassaan. Norjalaiset eivät suostuneet kummankaan esityksiin ilmoittaen, että heidän esiintymisensä hoidetaan Helsingistä käsin. Nopea yhteys Thunbergiin: kyllä Sonja esiintyy, mutta se maksaa 30.000 markkaa. Mistä sellainen summaennekuin urheiluliitto ehtii väliin? Apu oli jo Helsingissä, sillä eduskuntahommissa siellä ollut Arvo Ketonen järjesti tarvittavan summan."

Taitoluistelusta tuli yleisurheilun ohella menestyksekkäimpiä rientolaislajeja. Ensimmäisenä rientolaisena Suomen mestariksi luisteli Sirkka Lehtinen (myöhemmin Lehto) Tampereella 10. helmikuuta 1946. Sittemmin mestaruuksia Riennon luistelijoille kertyi kahmalokaupalla eri sarjoissa. Tapio Seppälä taituroi SM-tittelin vuonna 1968 sekä Elina Hänninen vuosina 1986, 1988 ja 1989.

MM-jäällä rientolaisista ovat luistelleet Liisa Seitsonen vuonna 1982 sekä Elina Hänninen vuosina 1987 ja 1988. EM-kilpailuissa olivat mukana Liisa Seisonen vuonna 1982 ja Elina Hänninen vuonna 1988. PM-kilpailuissa on nähty 17 rientolaista.

Koripalloa jalkapallolukemin

Palloilulajeissa Riento on menestynyt parhaiten koripallossa. Seuran lajivalikoimaan laji otettiin vuonna 1942, jolloin sitä harrastivat etupäässä koululaiset. Heti ensimmäisellä mestaruussarjakaudella vuonna 1946 Riennon miehet palkittiin hopeamitaleilla. Riento ja Helsingin NMKY päätyivät tasapisteisiin, mutta uusintaottelussa mestaruudesta helsinkiläiset olivat parempia. Seuraavana vuonna rientolaiset pokkasivat pronssiset mitalit.

Myös naiset innostuivat koripallosta. Ensimmäisessä piirisarjan ottelussa sota-aikana Turun tennishallissa vastakkain olivat Riento ja Urheiluliitto. Ikimuistettava ottelu päättyi Urheiluliiton voittoon jalkapallolukemin 4-2. Puoliajalla tilanne oli vielä 0-0.

Vuonna 1948 riennottaret saavuttivat mestaruussarjassa pronssia ja kaksi vuotta myöhemmin hopeaa. Merja Mickelson valittiin vuonna 1948 ensimmäisenä rientolaisena maaseudun joukkueeseen Helsinkiä vastaan. Sittemmin hän edusti Suomea 13 maaottelussa.

Naiset ylsivät vielä pronssille vuonna 1958 ja hopealle kaksi vuotta myöhemmin ennen kuin Riento lopetti naiskoripallon taloudellisiin syihin vedoten vuonna 1964.

Turun Riennon Koripallotuki -yhdistyksen perustamisen myötä Riennon mieskoripallo lähti uuteen nousuun. Vuonna 1967 Riento ylsi mestaruussarjassa pronssille ja vuonna 1971 hopealle. Tuolloin Riennon joukkueessa pelasi yhden kauden Suomen ehkä maineikkain koripalloilija Kari Liimo.

Seuraavalla kaudella seurasi kohtalokas putoaminen korkeimmalta sarjatasolta. Tämä varmistui viimeisessä ottelussa Kupittaan urheiluhallissa Karkkilan Urheilijoita vastaan, kun Riennon avainpelaajiin vuosikausia lukeutunut Lauri Nurma epäonnistui molemmissa vapaaheitoissa ottelun viime sekunneilla.

Riento pelasi ylimmällä sarjatasolla 15 kautta. Voittoja kertyi 119, tappioita 131 ja sarjapisteitä 238. Koripisteet olivat 16 238-16 878 Riennon tappioksi.

Mestyskaudella rientolaisista maajoukkueeseen ylsivät Lauri Nurma, Pertti Laanti, Jarmo Mäki, Olavi Kinnari, Kari Liimo, Ossi Gustafsson ja Vesa Jääskeläinen.

Naiskoripallo herätettiin henkiin vuonna 1976. Urheiluliiton paikan Suomensarjassa perineen Riennon onnistui kivuta seuraavana vuonna ylimmälle sarjatasolle. Riennon satavuotisjuhlavuonna Riento sijoittui yhdeksällä voitolla ja yhtä monella tappiolla naisten ensimmäisessä divisioonassa seitsemännelle tilalle. Riennon B-tytöt saalistivat SM-hopeaa Orimattilan Jymyn jälkeen.

Rientolaisia keilaajia oli usein mukana seuraotteluissa Turun Keilailuliiton joukkueessa.

Rientolaisia keilaajia oli usein mukana seuraotteluissa Turun Keilailuliiton joukkueessa.

Menestystä keilailussa

Keilailu otettiin Riennon lajivalikoimaan vuonna vuonna 1929 Uno Blomin aloitteesta. Jalkapallo, painia ja keilailua harrastanut Blom oli Riennon puheenjohtaja vuosina 1920-1922 ja 1932-1933.

Autolan keilahallin radat olivat ahkerassa käytössä, koko 1930-luku oli rientolaisen keilailun kulta-aikaa. Uno Blom voitti Turun A-mestaruuden vuonna 1932. Neljä vuotta myöhemmin Lauri Musku valittiin Suomen joukkueeseen Berliinin MM-kisoihin. Ensimmäisissä SM-kilpailuissa Turussa toukokuussa 1939 rientolaispari Uno Blom-Erkki Warjonen sijoittui kolmanneksi.

Autolan keilahalli tuhoutui talvisodan pommituksessa. Tästä alkoi turkulaisen keilailun pitkä korpivaellus, joka päättyi vasta 15. maaliskuuta 1953. Tuolloin ovensa avasi Suomen hienoin keilahalli Turun konserttisalin pommisuojassa.

Ruotsinkielisten ylivoima kismitti

Ensimmäinen maininta rientolaisesta jalkapallosta on vuodelta 1907, jolloin Kaarinan VPK:n joukkue Jyry kaatui piirisarjan ottelussa 2-0. Tuolloin puhuttiin vielä Riennon kahdesta voitosta Jyryn nollaa vastaan. Maalit olivat portteja.

Riento, Urheiluliitto ja ÅIFK kohtasivat ystävyys- ja pokaaliotteluissa sekä piirisarjassa. ÅIFK oli yleensä vahvin.

"Suomen mestaruus ratkaistiin näihin aikoihin cupin muodossa. Riento oli ollut mukana monta kertaa, mutta aina oli IFK lyönyt tien tukkoon."

Ruotsinkielisten ylivoima kismitti. Ratkaisuksi keksittiin voimien yhdistäminen. Riennon ja Urheiluliiton jalkapallojaostot päättivät Uno Blomin aloitteesta perustaa 10. lokakuuta 1922 jalkapallon suomenkielisen erikoisseuran. Syntyi legendaarinen Turun Palloseura, nykyturkulaisille rakas ja yksi turkulaisuuden ilmentymä TPS.

Elokuussa 1930 jalkapallo palasi Rientoon. Vuosien yritys tuotti tulosta vuonna toukokuussa 1936, jolloin Riento varmisti nousunsa nykyistä Ykköstä vastanneeseen B-sarjaan. Kesäkuussa alkaneessa sarjassa Riento voitti vieraissa Tampereen Palloilijat (TaPa) 3-1 ja pelasi tasan Porvoon Akilleksen, Urheiluliiton ja TaPan kanssa. Kuusi tappiota tiesi putoamista takaisin piirisarjaan.

Putoaminen merkitsi lopun alkua rientolaiselle jalkapallolle. Menestystä ei enää tullut ja laji päätettiin lopettaa sodan jälkeen. Parhaimmat pelaajat siirtyivät TPS:n riveihin ja loput Turun Pallokerhoon.

Jääkiekon uranuurtaja

Riento oli turkulaisen jääkiekon uranuurtajia. Turun historian ensimmäisessä jääiekko-ottelussa 26. tammikuuta 1931 Riento kukisti ÅIFK:n 4-0. Mestaruussarjassa Riento pelasi kolmasti, vuosina 1938, 1939 ja 1941. Tuloksena 17 ottelussa oli 4 voittoa, 1 tasapeli ja 12 tappiota.

Talvi 1941 jäi Riennon viimeiseksi jääkiekossa, seuraavana vuonna laji päätettiin lopettaa. Useimmat pelaajista siirtyivät Turun Pallokerhoon, jolle myös varusteet myytiin sodan jälkeen.

Jääpallossa rientolaiset olivat mukana piirisarjoissa, mutta menestys jäi vaatimattomaksi. Rientolaiseen urheiluperheeseen bandypeli otettiin vuonna 1915.

Turkulainen jääpallo oli paljolti jalkapalloilijoiden talvinen harrastuslaji, mutta se oli liiaksi luonnonolojen armoilla. TPS:n perustamisen jälkeen Riento lopetti jalkapallon tavoin jääpallon, mutta uusi alku koitti vuonna 1931. Talvella 1935 rientolaiset jääpalloilijat pelasivat piirisarjoissa 16 ottelua, joista voittoja tuli 11, tasapelejä 1 ja tappioita 4. Kolme rientolaista kelpuutettiin kaupunkiotteluihin Raumaa ja Poria vastaan.

Riento lopetti jääpallon samaan aikaan, kun jalkapallokin tuli tiensä päähän.

Hiihdossa olympiamitali

Hiihdossa Riennon hiihtäjät olivat piirin parhaimmistoa. Mäenlaskua rientolaiset harrastivat talvella 1912 valmistuneesta Urheilupuiston pikkuhyppyristä.

Huomattavia hiihtotapahtumia olivat Linkooja-hiihdot, joissa kamppailtiin Turun Sanomien vuonna 1913 lahjoittamasta Linkooja-patsaasta. Talvella 1917 Riento järjesti hiihdon SM-kisat Hippoksella. Kisoja seurasi yli 2 500 maksanutta katsojaa. Virolahtelainen maailmanennätysmies Eetu Niska voitti pääkilpailuna olleen 60 kilometrin hiihdon.

Vuodesta 1912 lähtien Riento järjesti Turun kansakoululaisille Iso-Heikkilän maastossa hiihtokilpailut, jotka keräsivät satoja osanottajia.

Rientolainen Väinö Bremer valittiin Suomen sotilaspartion johtajaksi vuoden 1924 Chamonix´n talviolympialaisiin. Latua aukoneet suomalaiset sijoittuivat hopealle Sveitsin partion jälkeen.

Turun Hiihtäjät perustettiin 24. tammikuuta 1939. Riento jäi ilman hiihtäjiään ja mäenlaskijoitaan.

MM-jäällä Urheilupuistossa

Pikaluistelussa ensimmäisen kerran rientolaista vauhtia teräskengillä nähtiin vuonna 1912.

Talvella 1932 olympiavoittaja ja maailmanmestari Claes Thunberg oli mukana Riennon järjestämässä yhteislähtökilpailuissa. Urheilupuiston silloiseksi rataennätykseksi "jääkenttien Nurmi" luisteli 500 metrillä ajan 44,2 ja 3 000 metriä hän kellotti aikaan 5.08,8.

SM-kilpailut Riento järjesti helmikuussa 1932. Yleisöä oli urheilupuiston katsomossa runsaasti eikä olosuhteissakaan ollut moittimista.

Helmikuussa 1948 Riento ja Toverit isännöivät naisten MM-luisteluja Urheilupuistossa. Mukana oli 15 luistelijaa Norjasta, Neuvostoliitosta, Ruotsista, Tshekkoslovakiasta ja Suomesta. Talvella 1955 samat seurat järjestivät pikaluistelun Suomi-Ruotsi-Hollanti -kolmimaaottelun.

Lainausmerkeissä oleva teksti on Esko Laaksosen toimittamasta historiikista "Rinta rinnan, yksin katsein. Turun Riento 1906-1956".

http://www.turunriento.fi/

Lisää kuvia Turun Riennosta