Tverin Karjalassa vieras otetaan ystävällisesti vastaan

Tverin Karjala Jorma Virtanen 29.7.2000

Aljeshinossa vieraat hyvästeltiin haikealla laululla.

Aljeshinossa vieraat hyvästeltiin haikealla laululla.

Lihoslavlin pikkukaupungissa nuorehko mies lähestyy elintarvikekaupan eteen pysähtynyttä seuruettamme. Olemme tulossa Tverin alueella sijaitsevasta Stanin eli karjalaisittain Stuanun kylästä.

-Karel, mies kysyy. Kysymykseen ei sisälly halveksuntaa tai ylimielisyyttä, vain uteliaisuutta.

-Da, vastaan. Enempään keskusteluun ei yhteinen kielitaitomme riitä.

Toisin oli Stanissa, jossa Latvian Liepajassa neuvostolaivastossa palvellut sukellusveneen kapteeni Nikolai Palakirev kertoi karjalaksi eläkepäivistään Volgan yläjuoksulla, noin 200 kilometrin päässä Moskovasta.

Aleksandra, Oila ja Maria vastailivat karjalaksi Aljeshinon kylänraitilla.

Aleksandra, Oila ja Maria vastailivat karjalaksi Aljeshinon kylänraitilla.

Aljeshinon eli Olossovan kylässä entinen sovhoosijohtaja ja nykyinen kyläpiirin puheenjohtaja eli kyläpäällikkö Vladimir Kritshkin vei meidät katsomaan paikallisen fermerin eli yksityisviljelijän uudisrakennusta. Samassa kylässä 70-vuotias Aleksandra Ivanovna kutsui meidät kotinsa takana olevaan rehevään puutarhaan. Kylänraitilla sattumalta tavatut Oila Kolova ja Maria Stepanova kertoivat kuulumisiaan ymmärrettävällä karjalalla.

Vysokojessa ja Stanissa karjalaissyntyiset kyläpäälliköt Valentina Sokolova ja Sergei Nikolajev selvittivät kyliensä nykymenoa venäjäksi. Kummankin kylän koululla tarjotuilla aterioilla pöydät notkuivat runsaista antimista. Vysokojen kulttuuri-talolla lapset esittivät foklorea venäjäksi.

Vysokoje, Aljeshino ja Stan vastasivat mielikuvaa tyypillisestä karjalaiskylästä. Talot ovat harmaita, vihreitä tai sinisiä hirsitaloja, joiden päädyt ovat kylänratille päin. Talojen ikkunat on koristeltu taidokkailla puuleikkauksilla.

Kylissä ei ollut väliä sen miettimisellä, onko karjala oma kielensä vain suomen murre. Pääasia oli, että ymmärsimme toisiamme, emme kaikkea, mutta toimeen tultiin kuitenkin.

Tyylikäs karjalaistalo Aljeshinossa.

Tyylikäs karjalaistalo Aljeshinossa.

Vanhaa siirtoväkeä

Entisen Neuvostoliiton vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Tverin karjalaisia oli runsaat 23 000. Vainovuosien pelottelemana monet ilmoittivat itsensä kaiken varalta venäläisiksi. Karjalaista syntyperää olevien ihmisten lukumääräksi Tverin alueella arvioidaan mahdollisesti jopa yli 100 000.

Ruotsin ja Venäjän 1500-luvun lopulla alkaneet vihollisuudet saivat aikaan muuttoliikkeen, jota kesti yli sata vuotta. Ruotsin saatua Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan karjalaisia ja myös ortodoksisia inkerikkoja lähti suurin joukoin pakoon uusien isäntien pakkoluterilaistamista ja ankaraa verotusta.

Tverin seudulla tulokkaat asettuivat sotien, nälkävuosien ja kulkutautien autioittamiin kyliin. Suurimmillaan heidän lukumääränsä oli vuonna 1926, jolloin karjalaisiksi ilmoittautui yli 140 000 henkeä. Tuolloin Tverin alueella asui peräti 59 prosenttia silloisen Neuvostoliiton karjalaisista.

Karjalaisen kulttuurin tuntijan, vuonna 1997 edesmenneen akateemikko Pertti Virtarannan mukaan Tverin karjalaiset ovat olleet tietoisia siitä, että he ovat vanhaa siirtoväkeä. Sen sijaan Suomesta he eivät ole tienneet juuri mitään.

Itsestään Tverin karjalaiset käyttävät nimitystä karjalane tai karielane ja kotiseudustaan Karjalan tai Karielan randa. Virtaranta arvioi joidenkin kansankulttuurin piirteiden säilyneen paremmin Tverin Karjalan sadoissa kylissä kuin pohjoisempana Suomen rajan läheisessä Karjalassa.

Sateen jäljiltä Aljeshinon hiekkatie on kurjassa kunnossa.

Sateen jäljiltä Aljeshinon hiekkatie on kurjassa kunnossa.

Terrorista kuolinisku

Latinalaiseen kirjaimistoon perustuva kirjakieli otettiin käyttöön Tverin Karjalassa 1930-luvun alussa. Karjalankielinen kouluopetus käynnistyi ja myös opettajia ryhdyttiin kouluttamaan. Vuosina 1931-1937 julkaistiin yli 50 karjalankielistä kirjaa ja muun muassa Karielan Tozi -niminen piirilehti ilmestyi.

Vuosikymmenen loppupuolella Neuvostoliiton kielipolitiikan suunta muuttui. Karjalankielinen kouluopetus lopetettiin vuosikymmeniksi, karjalankieliset lehdet lakkautettiin ja kirjojen julkaiseminen kiellettiin. Karjalaa ryhdyttiin kirjoittamaan kyrillisin kirjaimin. Kalininin oblastin Tverinkarjalaisten kansallinen piirikunta lakkautettiin helmikuussa 1939.

Joensuun yliopiston tutkijan Esa Anttikosken mukaan ratkaisevan iskun tverinkarjalaisuudelle antoi 1930-luvun terrori ja sen aiheuttama kansallisten institutioiden lakkauttaminen

-Seuraavina vuosikymmeninä karjalaiset pyrkivät tietoisestikin sulautumaan ympäröivään venäläiseen väestöön. Virallisesti tunnustetun vähemmistöaseman menetys johti osaltaan tilanteeseen, jossa oman kansallisuuden ja äidinkielen säilyttäminen koettiin tarpeettomaksi ja jopa vahingolliseksi, hän kirjoittaa.