Gorskajasta patotietä pitkin Kronstadtiin on 17 kilometriä.
Jos Venäjä olisi Kiina, Pietaria suojaava tulvapato olisi ajat sitten rakennettu. Kuusikaistainen moottoritie padon harjalla ja Itämeren alla yhdistäisi Suomenlahden etelä- ja pohjoisrannat Kotlinin saaren kautta.
Mutta Venäjä ei ole dynaaminen Kiina. Pietarin tulvapato on yhä rakenteilla. Rakennustöiden odotetaan valmistuvan vuonna 2008, jolloin presidentti Vladimir Putinin toinen virkakausi päättyy. On myös hyvin mahdollista, ettei Venäjän suurin rakennusprojekti valmistu kunnolla koskaan.
Padon rakentaminen alkoi vuonna 1979. Seuraavan vuosikymmenen lopulla pohjoinen pato oli siinä kunnossa, että heikkokuntoinen maantie yhdisti Kotlinin saaren Pietarin pohjoispuolella sijaitsevaan Gorskajaan, entisen Inkerinmaan Koronnenään.
Työn laadussakaan ei ole kehumista. Patoa on jouduttu vahvistamaan, kun osa siitä jatkuvasti sortuu mereen.
Kotlinin saaren itäosassa sijaitsee noin 45 000 asukkaan Kronstadt. Jo kaupungin perustaja Pietari Suuri (1672-1725) haaveili padosta. Tulvaongelma konkretisoitui marraskuussa 1824, jolloin länsimyrsky nostatti meren pintaa lähes neljä metriä. Vesi virtasi Pietarin kaduilla ja Kotlinin saari oli lähes kokonaan veden peitossa.
Neuvostoliiton hajottua padon rakennustyöt keskeytyivät rahapulaan 1990-luvun alkupuolella. Töiden keskeyttämistä perusteltiin myös ympäristösyillä, kun Pietarin edustan merialueen pelättiin muuttuvan rehevöityneeksi saostusaltaaksi. Uusimpien ympäristöselvitysten mukaan vaaraa on kuitenkin liioiteltu. Kotlinin saaren eteläpuolelle ei tule yhtenäistä patoa, vaan väliin jää parin kilometrin levyinen aukko. Padossa on lisäksi virtausaukkoja, jotka suljetaan porteilla tulvan tullen.
Patohanke sai uudelleen vauhtia, kun Vladimir Putinista tuli vuonna 2000 Venäjän presidentti. Seuraavana vuonna Venäjän hallitus päätti Pietarin kehätien rakentamisesta. Patotiestä on tulossa osa läntistä kehätietä. Eteläisen padon aukon kehätien on määrä alittaa 29 metrin syvyydessä kulkevaa tunnelia pitkin. Tunnelin rakennustyöt on aloitettu, mutta ne eivät ole edenneet alkua pidemmälle.
Itäinen kehätie valmistui syyskuussa. Suomenlahden rannalta Primorskin valtatieltä Moskovan valtatielle johtavan tien pituus on 65 kilometriä.
Padon rakennustöitä ovat rahoittaneet muun muassa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki, Euroopan investointipankki ja Pohjoismaiden investointipankki. Hanke on sisällytetty EU:n pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuusohjelmaan.
Kun Kronstadtissa oli vallankumouksellista liikehdintää, suuret väkijoukot kokoontuivat Ankkuriaukiolle Merikirkon edustalle.
Pietarin lukko
Pietari Suuri ryhtyi rakentamaan Kronstadtia, Kruununkaupunkia Ruotsilta vallatulle Retusaarelle vuonna 1703. Seuraavan vuoden toukokuussa valmistui ensimmäinen linnake Kronslot, Kruununlinna. Kaupunkioikeudet Kronstadt sai lokakuussa 1723. Ennen Suurta pohjansotaa (1700-1721) Retusaari oli kivennapalaisten laidunaluetta.
Pietarin suojaksi Kotlinin saaren etelä- ja pohjoispuolisille matalikoille rakennettiin linnakesaaria, jotka yhdistettiin vedenalaisilla piikkiesteillä. Kotlinin saaren eteläpuoliset linnakkeet nimettiin hallitsijoiden mukaan: Konstantin, Pietari I, Aleksanteri I ja Paavali I. Laivaväylä Pietariin kulkee näiden linnakkeiden editse.
Kronstadt on arkkitehtuuriltaan kuin Pietari pienoiskoossa. Pietarista muistuttavat myös kanavat ja puistot. Kronstadtin vanha keskusta ympäröivine linnakkeineen hyväksyttiin YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) maailmanperintölistalle vuonna 1990.
Kronstadtin häikäisevin rakennus on bysanttilaiseen tyyliin rakennettu Merikirkko, jonka 70 metrin korkeuteen kohoava kupoli näkyy kirkkaina kesäiltoina entiselle Terijoelle. Kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan tsaari Nikolai II:n ukaasilla vuonna 1902 Venäjän laivaston 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Se oli valmistuessaan kesällä 1913 Venäjän toiseksi suurin kirkko.
Venäjän vallankumouksen jälkeen kirkosta tehtiin merimiesten klubi ja siinä toimi pitkään neuvostokirjailija Maksim Gorkin mukaan nimetty elokuvateatteri. Rakennuksessa on edelleenkin Venäjän merihistorian museo. Viime vuoden marraskuussa Merikirkossa järjestettiin ensimmäinen ortodoksinen liturgia 76 vuoteen.
Kommunistivallan aikana kirkosta poistettiin muistotaulut, joissa olivat 12 000 isänmaan puolesta kaatuneiden matruusien ja upseerien nimet Venäjän laivaston perustamisesta lähtien. Nyt ne halutaan kirkkoon takaisin.
Ankkuriaukiolla on pätkä valuraudalla päällystettyä katua. Valurautaa käytettiin, koska mukulakivet eivät kestäneet raskaita tykkejä.
Ankkuriaukiolla ikuinen tuli muistuttaa Kronstadtista yhtenä Venäjän vallankumouksen kehtona. Kapinaan nousseet matruusit teloittivat aukiolla maaliskuussa 1917 virtolaisen Ala-Härkösen sukuun kuuluneen Kronstadtin sotilaskuvernöörin, amiraali Robert Reinhold von Wirenin. Hänen muistomerkkinsä on Kronstadtin luterilaisella hautausmaalla.
Maaliskuussa 1921 suuret väkijoukot kokoontuivat jälleen Ankkuriaukiolle, kun Kronstadtin matruusit aloittivat kapinan neuvostovaltaa vastaan. Puna-armeija kukisti kapinan verisesti 16 päivässä Lev Trotskin ja Mihail Tuhatshevskin johdolla. Jään yli Terijoelle pakeni noin 8 000 kapinallista. Heistä noin 1 600 aloitti uuden elämän Suomessa.
Pietari Suuren patsas Kronstadtissa.
Lupia ei kysellä
Kronstadt suljettiin ulkomaalaisilta vuonna 1925. Neuvostoliiton hajottua liikkumisrajoitukset poistettiin vähitellen. Gorskajassa Kronstadtiin matkaavilta ei enää kysellä lupia. Patotietä pitkin Gorskajasta Kronstadtiin on 17 kilometriä.
Kronstadt oli Venäjän laivaston päätukikohta yli 200 vuotta. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton Itämeren laivaston päätukikohta siirtyi saksalaisilta vallattuun Königsbergiin, nykyiseen Kaliningradiin. Kronstadtin laivastotukikohdassa on Venäjän laivaston koulutuskeskus.
Yli kaksimetrinen Pietari Suuren patsas katsoo puiston keskellä sataman edustalle ankkuroituja sotalaivoja. Muita tunnettuja kronstadtilaisia olivat muun muassa amiraalit Benjamin Fabian von Bellingshausen ja Stepan Makarov, merimaalari Ivan Aivazovski, Bolshoin tähtisopraano Galina Vishnevskaja, säveltäjä Nikolai Rimski-Korsakov sekä radion kehittäjänä tunnettu fyysikko Aleksandr Popov.
Viron Saarenmaalla syntyneen von Bellingshausenin johtama retkikunta kiersi Etelämantereen ja löysi Aleksanteri I:n ja Pietari I:n saaret vuosina 1819-1821. Makarov oli taistelulaiva Petropavlovskin kapteeni, joka hukkui yhdessä 500 merisotilaan kanssa aluksen ajettua miinaan Port Arhturin sataman edustalla Japanin vastaisessa sodassa huhtikuussa 1904.
Kotimaataan ikävöinyt Viron kansallisrunoilija Lydia Koidula kirjoitti Kronstadtissa koskettavimman runonsa "Mu isamaa on minu arm". Gustav Ernesaksin säveltämänä siitä tuli Viron epävirallinen kansallislaulu neuvostomiehityksen synkkinä vuosina.