Suomalaisten tuhon muistomerkki

Levashovo Jorma Virtanen 13.6.2006

Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon pystyttämä muistomerkki Levashovon muistohautausmaalla.

Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon pystyttämä muistomerkki Levashovon muistohautausmaalla.

Parikymmentä kilometriä Pietarista pohjoiseen sijaitsevan Levashovon, inkerinsuomalaisten Levassovan muistohautausmaalla on suomalaisten tuhon muistomerkki. Siinä on teksti: "Tämä muistomerkki on pystytetty muistoksi kaikille suomalaisille, jotka kuljetettiin teuraaksi neuvostovallan aikana".

Arkkitehti Roman Svirskin suunnitteleman muistomerkin pystytti Inkerin evankelis-luterilainen kirkko. Hanketta tukivat muun muassa Suomen valtio, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Ruotsin Inkeri-liitto ja inkerinsuomalaisen saarnaajan Katri Kukkosen suku. Suomessa vuonna 2000 kuollut Kukkonen oli saarnaajana Keltossa, kun Inkerin kirkon johtohenkilöt oli vangittu. Sittemmin hän toimi saarnaajana Siperian karkotuksessa ja oli perustamassa Petroskoin seurakuntaa.

Muistomerkin vieressä on pienempi Inkerin liiton pystyttämä muistomerkki, joka paljastettiin lokakuussa 1994. Läheiseen puuhun on kiinnitetty Johannes Ahosen (s.1899), Iisak Rahnaston (s.1878), Artur Rahnaston (s.1905) ja Valdemar Oilan (s.1902) valokuvat. Heidät surmattiin vuonna 1938.

Sisäasiain kansankomissariaatti NKVD perusti salaisen joukkohautapaikan Levashovossa sijaitsevaan metsään, kun Jezhovshtshinana tunnettu joukkoterrori käynnistyi 5. elokuuta 1937. Jezhovshtshina viittaa Nikolai Jezhoviin, joka toimi NKVD:n päällikkönä syyskuusta 1936 marraskuuhun 1938. Jezhovin valmisteleman ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroon 31. heinäkuuta 1937 siunaaman NKVD:n käskyn 00447 nojalla aloitettiin kaikkialla Neuvostoliitossa "entisten kulakkien, rikollisten ja muiden neuvostovastaisen elementtien" joukkopidätykset.

Jezhovin suunnitelman mukaan neljän kuukauden aikana piti teloittaa 75 950 ihmistä ja 193 000 lähettää työleireille vankileirien saaristoon. Nämä kiintiöt ylitettiin moninkertaisesti. Jezhovshtshina oli osa neuvostodiktaattori Josif Stalinin 9. maaliskuuta 1936 käynnistämää suurta puhdistusta.

Isak Rahnasto, Artur Rahnasto ja Valdemar Oila päätyivät Stalinin teuraaksi.

Isak Rahnasto, Artur Rahnasto ja Valdemar Oila päätyivät Stalinin teuraaksi.

Moolokin kita

Levashovoon noin 40 000 teloitettua kuljetettiin kuorma-autoilla. Heidät oli surmattu niskaan ampumalla.

Arviot Levashovon suomalaisuhreista vaihtelevat muutamasta tuhannesta 15 000:een. Wikipedia-nettitietosanakirjan mukaan 11 066 suomalaista vangittiin vuosina 1937-1938. Heistä surmattiin 9 078.

Inkerinsuomalaisten lisäksi Stalinin viha kohdistui Suomesta vapaussodan jälkeen paenneisiin kommunisteihin, Neuvostoliitosta 1920- ja 1930-luvuilla parempaa elämää hakemaan lähteneisiin loikkareihin sekä Kanadasta ja Yhdysvalloista 1930-luvulla Karjalaa rakentamaan tulleisiin idealisteihin.

Memorial-yhdistyksen mukaan vuosina 1937-1938 pidätettiin 1,7 miljoonaa ihmistä, joista 724 000 teloitettiin. Läntiset arviot teloitettujen määrästä ovat huomattavasti suurempia. Brittiläinen historioitsija Robert Conquest on arvionut, että suuren terrorin vuosina 1936-1938 olisi teloitettu kolme miljoonaa ihmistä, ja kaksi miljoonaa olisi kuollut leireillä.

Levashovon joukkohautapaikan synkkä menneisyys paljastui vuonna 1989. Samana vuonna siitä tehtiin muistohautausmaa. Paikkaa alettiin kutsua "huutavan ääneksi korvessa".

Muistohautausmaan sisäänkäynnin edustalla on Pietarin kaupungin pystyttämä Totalitarismin Moolokin kita -niminen muistomerkki, jonka Pietarin ensimmäinen demokraattinen pormestari Anatoli Sobtshak paljasti 16. toukokuuta 1996. Levashovon muistohautausmaan nettisivustolla siteerataan leningradilaisrunoilija Anna Ahmatovaa: "Olisin halunnut kutsua nimeltä heistä jokaisen".

Surmattujen puolalaisten muistomerkki Levashovossa.

Surmattujen puolalaisten muistomerkki Levashovossa.

Viro ei vaikene

Levashovossa on 22 muistomerkkiä. Yksi vaikuttavimmista on surmattujen puolalaisten muistomerkki. Wikipedian mukaan runsaat 111 000 puolalaista menetti henkensä vuosien 1937-1938 vainoissa.

Virolaisia surmattiin vajaat 8 000. Muistomerkki Levashovoon haudatuille virolaisille paljastettiin 29. lokakuuta 1999. Levashovossa marraskuussa 2003 vieraillut Viron kansallisuusasioiden ministeri Paul-Eerik Rummo muistutti, miten tärkeää on selvittää jatkuvasti kommunismin rikoksia jälkimaailmalle.

Suomessa surmattujen kohtaloista ei ole tehty tarkkaa selvitystä, eikä yksikään suomalaisministeri ole vaivautunut käymään Levashovossa. Voimiensa päivinä Suomen kommunistinen puolue vaikeni entisten puoluetoveriensa kohtalosta.

Memorialin tutkijat ovat löytäneet Leningradin alueelta useita Levashovon kaltaisia joukkohautoja. Levashovossa kannattaa käydä niin kauan kuin se on mahdollista. Vladimir Putinin johtamalla Venäjällä voi jälleen koittaa päivä, jolloin muistohautausmaata ei ole enää olemassa.

http://visz.nlr.ru/eng/pm/levashovo/

Lisää kuvia Levashovosta