Juri Tjuljubajevin mukaan öljyntuotantoa on lisättävä, jotta Venäjä selviytyisi velkojensa maksusta.
Venäjä on maailman toiseksi suurin öljyntuottaja Saudi-Arabian jälkeen.
-Öljy ja kaasu ovat ratkaisevan tärkeitä Venäjän taloudelle. Liittovaltion budjetista 40 prosenttia kertyy näiltä sektoreilta, Lukoil-Komin Nenetsian edustuston johtaja Juri Tjuljubajev sanoo. Lukoil-Komi on Venäjän suurimman öljy-yhtiön, vuonna 1991 perustetun Lukoilin tytäryhtiö.
Venäjän merkittävin öljyntuotantoalue on edelleenkin Länsi-Siperia. Öljyä porataan myös Kaspianmerellä, Sahalinin saaren edustan merialueilla sekä Timan-Petshoran alueella, joka on hallinnollisesti jaettu Komin tasavaltaan ja Nenetsian autonomiseen piirikuntaan.
Pohjoismaisille toimittajille Huippuvuorten Longyearbyenissä puhunut Tjuljubajev antaa ymmärtää, että Nenetsiaa odottaa loistava tulevaisuus. Nenetsiassa on suurin osa Timan-Petshoran alueen vielä hyödyntämättömistä öljy- ja kaasuesiintymistä.
Öljyntuotanto käynnistyi Komissa Uhtan lähistöllä vuonna 1929. Nykyisin öljytuotannon keskuksia Timan-Petshoran alueella ovat Usinsk Komissa ja Narjan-Mar Nenetsiassa. Narjan-Mar on 46 000 asukkaan Nenetsian autonomisen piirikunnan pääkaupunki ja samalla ainoa kaupunki. Hallinnollisesti piirikunta kuuluu Arkangelin alueeseen.
Lukoil tuli Timan-Petshoran alueen öljybisnekseen vuonna 1999.
-Noihin aikoihin öljyntuotanto oli laskussa, Usinskin ja Narjan-Marin väkiluku väheni ja elintaso oli alhainen. Nykyisin Usinskin ja Narjan-Marin palkkataso on korkeimpia Venäjällä, Tjuljubajev selvittää.
Nenetsiassa keskimääräinen kuukausipalkka toukokuussa 2002 oli 11 500 ruplaa eli 360 Yhdysvaltain dollaria (335 euroa).
Juri Tjuljubajev luennoi pohjoismaisille toimittajlle Huippuvuorten Longyearbyenissä.
Miljoonia luonnonsuojeluun
Komi ja Nenetsia ovat Venäjän Pohjolaa, jossa luonnonolosuhteet ovat ankarat.
Juri Tjuljubajevin mukaan öljyntuotannon vaikutuksia luontoon ei Timan-Petshoran alueella voi pitää katastrofaalisina siitäkään huolimatta, että vuonna 1994 Komissa suuria määriä öljyä pääsi vuotamaan putkistosta herkälle tundralle.
Lukoil käyttää tänä vuonna 29 miljoonaa dollaria (27 miljoonaa euroa) Timan-Petshoran alueen luonnonsuojeluohjelmiin.
-Huolta on syytä kantaa myös siitä, miten käy perinteisen poronhoidon. Öljy-yhtiöt omistavat tätä nykyä 3,5 prosenttia porolaitumista. Komin ja Nenetsian ongelmia ovat myös laiton alkoholikauppa sekä se, että öljy-yhtiöiden työntekijät tappavat poroja, Tjuljubajev sanoo.
Ongelmia on pohdittu vuosi sitten perustetussa työryhmässä, jossa ovat mukana Nenetsiassa toimiva Jasavej-kansalaisjärjestön, öljy-yhtiöiden sekä paikallisten viranomaisten edustajat. Tjuljubajev näkee osallistumisen työryhmän toimintaan auttaneen ymmärtämään eri osapuolten näkemyksiä.
-Alkuperäiskansojen on voitava säilyttää kulttuurinsa, kielensä ja perinteiset elinkeinonsa. Valitettavasti paikalliset viranomaiset ovat osoittaneet vain vähän kiinnostusta työryhmän työtä kohtaan.
Putkea pitkin Koivistolle
Öljy kuljetetaan pääosin putkea pitkin Usinskista Uhtan ja Jaroslavlin kautta Primorskin eli entisen Koiviston satamaan. Primorskin kautta odotetaan kulkevan vuosittain 30 miljoonaa tonnia Siperian ja Timan-Petshoran öljyä Euroopan markkinoille.
Lukoil-Komi omistaa putken, jota pitkin Nenetsian öljy kuljetetaan Usinskiin. Lukoil omistaa niin ikään Uhtassa sijaitsevan Timan-Petshoran alueen ainoan öljynjalostamon sekä Petshoran lahden rannalla sijaitsevan Varandejin öljysataman.
-Satamaa on määrä kehittää niin, että sen kautta kulkisi vuosittain 15 miljoonaa tonnia öljyä. Lukoil aikoo tilata lisää nykyaikaisia öljytankkereita, jotka kykenevät kulkemaan myös pohjoisen vaikeissa jääolosuhteissa.
-Kun Usinsk-niminen tankkeri laskettiin vesille kaksi viikkoa sitten Pietarin lähellä sijaitsevalla telakalla, mukana oli myös presidentti Vladimir Putin. Hän totesi, ettei vastaavia aluksia ole missään muualla, Tjuljubajev selvittää.
Lukoil suunnittelee kuljettavansa öljyä pienemmillä laivoilla joko Murmanskiin tai Petsamoon, jossa öljy pumpattaisiin suurempiin aluksiin. Tjuljubajevin mukaan Kuolan niemimaalle on suunnitteilla myös uusi öljysatama, josta öljyä vietäisiin Pohjois-Amerikan markkinoille.
Lukoililla on huoltoasemaverkosto Virossa.
Investointibuumia ei tullut
Juri Tjuljubajev pitää välttämättömänä ulkomailta tulevia investointeja, jotta Timan-Petshoran alueen öljy- ja kaasuvarantoja päästäisiin täysimittaisesti hyödyntämään. Tähänastiset kokemukset eivät hänen mukaansa ole kuitenkaan kovin rohkaisevia.
-Ulkomaalaisten kannalta suurimpia ongelmia ovat olleet Venäjän sekava verotus, epätietoisuus siitä, mitkä liittovaltion ja paikallistason viranomaiset kulloinkin sopimuksia hyväksyvät sekä paikallisten viranomaisten harjoittama suoranainen kiristys, jotta ne saisivat solmituksi alueiden kannalta mahdollisimman edullisia sopimuksia. Venäläiset yritykset puolestaan ovat haluttomia investoimaan yhteisyrityksiin, mikäli eivät saa yrityksiä täydellisesti hallintaansa.
Duuman viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien laatimista tuotannonjakosopimuksista, joiden nojalla Venäjän öljyvaroja hyödyntäneet ulkomaalaisyhtiöt ovat saaneet tiettyjä verohelpotuksia, on Tjuljubajevin mukaan ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Investointibuumia odetettiin, mutta sitä ei tullut.
Ahne kuvernööri
Merkittävimpänä epäonnistumisena Juri Tjuljubajev pitää vuonna 1994 käynnistynyttä TPC-projektia, jossa länsiyrityksistä mukana olivat Texaco, Exxon ja BP Amocon ja Norsk Hydro. Kahdeksan vuoden neuvottelujen jälkeen projekti päätettiin jäädyttää.
-Ulkomainen osapuoli syytti epäonnistumisesta Nenetsian kuvernööriä Vladimir Butovia, joka halusi konkurssikypsän Nenetsian öljy-yhtiön mukaan projektiin 50 prosentin osuudella. Projektin epäonnistuminen johti siihen, että Nenetsialta on jäänyt saamatta vuosittain kymmenen miljoonan dollarin tulot.
Timan-Petshoran alueen malliyhtiö on Polar Lights -niminen yhteisyritys, jossa länsiyhtiöistä mukana on amerikkalainen Conoco. Yrityksestä saatavat tulot kattavat 50 prosenttia Nenetsian budjetista. Yrityksen tekniset ja ympäristösuojelulliset ratkaisut ovat Tjuljubajevin mukaan korkeata luokkaa. Yksi rakentajista oli suomalainen YIT.
Toisena onnistuneena yhteistyöhankkeena Tjuljubajev mainitsee Severtek -nimisen yhteisyrityksen, jossa ovat mukana Lukoil-Komi ja Fortum. Severtekillä on Nenetsiassa yksi öljykenttä ja Komissa kolme kenttää. Tuotannon on määrä käynnistyä vuonna 2003.
Kaasua meren pohjasta
Venäjän pohjoisilla vesillä tiedetään olevan suunnattomat kaasuvarannot. Tunnetuin kaasukenttä on Barentsinmeressä 300 metrin syvyydessä 965 kilometriä Murmanskista luoteeseen sijaitseva Stokmanovskoje.
Juri Tjuljubajevin mukaan se on kaksi kertaa suurempi kuin norjalaisten Trollin kenttä.
-Suurimmillaan Stokmanovskojen tuotanto voisi kattaa viidenneksen koko Venäjän päivittäisestä kaasun tarpeesta. Kaasu on määrä kuljettaa merenlaista putkea pitkin Murmanskin alueelle, josta aiotaan rakentaa 1 500 kilometriä pitkä kaasuputki Karjalan kautta Viipuriin. Hankkeessa mukana oleva venäläinen Rosshelf on arvioinut, että kaasukenttää päästään hyödyntämään mahdollisesti vuonna 2006.
Stockmanosvkojen kentän käyttöönottoon liittyvää valmistelutyötä tekee venäläinen kaasujätti Gazprom. Länsiyhtiöistä hankkeessa ovat mukana Conoco, Fortum, Norsk Hydro ja Total Fina Elf.