Tuhansien niskaan ampumalla surmattujen puolalaisten muistomerkki Pietarin lähellä Levashovon metsän joukkohaudassa.
Niskaan ammutut ihmiset makaavat joukkohaudassa kuten sardiinit purkissa. Puskutraktori on valmis peittämään heidät ikuiseen unohdukseen.
Näin alkaa latvialaisen Edvins Snoren ohjaama kohuelokuva The Soviet Story. Elokuva kertoo Neuvostoliiton hirmutöistä jo vuosia ennen ja myös jälkeen, kun siitä tuli yksi liittoutuneista.
Elokuvan rankinta antia ovat kuvat Ukrainan nälänhädästä, kun neuvostodiktaattori Josif Stalin päätti antaa kuolettavan iskun Ukrainan kansallismielisyydelle. Talvella 1932-1933 seitsemän miljoonaa ukrainalaista kuoli, kun kaikki ruoka takavarikoitiin.
Ukrainalaista viljaa vietiin ennätysmäärä länteen. Kuvat nälkään nääntyvistä lapsista levisivät läntisten laatulehtien etusivuille, mutta pian heidät unohdettiin.
Keväällä 1940 Katynin metsässä surmattiin yli 21 000 puolalaista sotavankia. The Soviet Story kertoo heidän karmean kohtalonsa, mutta ei kerro, miksi heidät tuhottiin. Katynin ja lähistön leirit piti tyhjentää "fasistisuomalaisten" tieltä.
The Soviet Story muistuttaa, miten Neuvostoliiton perustaja Vladimir Lenin käynnisti joukkoterrorin. Se kertoo kommunismin ja kansallissosialismin yhteisistä juurista Karl Marxin ja Friedrich Engelsin rasistisessa ideologiassa. Kumpikin järjestelmä pyrki joukkotuhontaan, porvaristo piti tuhota luokkana, juutalaiset rotuna.
Snoren elokuva kertoo myös 11 miljoonan ihmisen kuolemaan johtaneista Stalinin vainoista, natsismin ja kommunismin ideologisista yhtäläisyyksistä, Gestapon ja NKVD:n yhteistyöstä, Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta, Suomen talvisodasta, Baltian maiden ja Puolan itäosien miehityksestä, massiivisista kyydityksistä, vankileirien saaristossa tehdyistä lääketieteellisistä kokeista, natsitervehdyksistä Venäjän duumassa sekä venäläisten fasistijärjestöjen murhanhimosta.
Europarlamentaarikko Ari Vatanen todistaa, miten hänen isänsä menetti sodissa neljä veljeään.
Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon pystyttämä muistomerkki Stalinin vainoissa surmatuille suomalaisille Levashovon metsässä.
Valikoiva muisti
The Soviet Story on tärkeä elokuva. Se nostaa puolen vuosisadan unohduksesta miljoonat syyttöminä tuhotut ihmiset. Elokuva antaa myös sytykettä keskustelulle, miksi natsismin rikokset muistetaan, mutta kommunismin ei.
Venäjä on kieltäytynyt tekemästä tiliä menneisyytensä kanssa. Stalin on jälleen arvossaan. Voitto fasistisesta Saksasta on pyhä.
Venäjä kiistää, että puolalaisten tuhoaminen olisi ollut sotarikos. Ukrainalaisten kansanmurhakin selitetään parhain päin. Venäjän voitto fasistisesta Saksasta on pyhä asia.
Karjalan muistolle
Elokuva on saanut tukea Euroopan parlamentin UEN-ryhmältä. Parlamentti hyväksyi huhtikuussa päätöslauselman eurooppalaisesta tietoisuudesta ja totalitarismista.
Siinä kehotetaan, että EU-maat julistaisivat elokuun 23. päivän totalitaaristen ja autoritaaristen hallitusten uhrien muistopäiväksi. Tuolloin vuonna 1939 Saksa ja Venäjä jakoivat Eurooppaa etupiireihinsä.
Suomessa tuota päivää voitaisiin viettää Karjalan menettämisen muistopäivänä.