Presidentti Urho Kekkonen piti puheensa Tarton yliopistossa hyvällä Viron kielellä.
Tunnettu virolainen kulttuurivaikuttaja, Tallinnan yliopiston professori ja kirjailija Rein Veidemann esittää, että presidentti Urho Kekkoselle (1900-1986) pystytettäisiin muistomerkki Viroon.
- Ei ole liikaa vaadittu, jos Viro kiittäisi yhtä suurinta lahdentakaista ystäväänsä muistomerkillä, jonne Kekkosen syntymäpäivänä ja Suomen itsenäisyyspäivänä voitaisiin viedä kukkia, Veidemann kirjoitti Postimees-lehdessä 4. elokuuta arvioidessaan professori Pekka Liljan ja toimittaja Kulle Raigin viroksi käännettyä Kekkos-kirjaa "Kekkonen ja Eesti". Kirjoituksen otsikkona oli "Soome mees eesti asja eest" (Suomen mies Viron asialla).
Aloite muistomerkistä yllättää. Olihan Kekkonen suomettumisen pääarkkitehti, joka piti paljossa Neuvostoliiton puolta, ja jonka pitkän presidenttikauden lopulla Viron asia hävisi useimpien suomalaisten mielistä.
Virossakin Kekkoseen on suhtauduttu ristiriitaisin tuntein. Veidemannille Kekkonen on ennen kaikkea estofiili, jolle Viron asia oli tunnekysymys. Veidemann viittaa Kekkosen 12. maaliskuuta 1964 Tarton yliopistossa pitämään vironkieliseen puheeseen sekä puheeseen, jossa Kekkonen tilitti matkansa vaikutelmia 33 heimoaktivisteille Tamminiemessä.
Tartossa Kekkonen korosti suomalaisten ja virolaisten läheistä sukulaisuutta, Viron kulttuurin ja tieteiden korkeaa tasoa sekä rohkaisi virolaisia ylioppilaita kehittämään Viroa "edistykselliseksi ja kehittyneeksi maaksi, jossa kaunis virolainen elämänleima tulee aina näkymään".
Puheensa suomenkielisessä versiossa Kekkonen mainitsee Viron ja virolaiset yli 30 kertaa. Neuvostoliitto, Neuvosto-Eesti ja Eesti NSV ohitetaan kukin yhdellä maininnalla.
Kekkonen oli ensimmäinen läntinen valtionpäämies, joka vieraili miehitetyssä Virossa. Tästä häntä myös arvosteltiin. Kekkosen katsottiin vierailullaan tunnustaneen Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon. Kyseessä oli kuitenkin epävirallinen vierailu. Kekkonen saapui Tallinnaan Varsovasta Puolaan tekemältä viralliselta vierailulta.
Kekkonen toimi helmikuussa 1936 perustetun Suomalais-Virolaisen Seuran esimiehenä vuosina 1938-1944 ja tuki myös sotavuosina Suomeen tulleita virolaisia. Kekkosen rooli oli merkittävä Suomen-poikien eli virolaisista sotilaista kootun Jalkaväkirykmentti JR 200:n muodostamisessa. Sodan jälkeen Kekkonen vaikeni, kun Suomen-poikia vangittiin ja lähetettiin Neuvostoliittoon.
KGB hätääntyi
Virossa muistetaan Kekkosen puhuneen parempaa viroa kuin neuvostovirolaiset isäntänsä. Viron kieleen juurtui sana "kekkoneerimine", jolla tarkoitetaan pikaista ehostamista, Potemkinin kulissien pystyttämistä. Tarton yliopistossa miesten vessa kunnostettiin ja rappuset maalattiin, mutta ainoastaan siihen asti, mihin Kekkosen tiedettiin nousevan. Yliopiston tyhjät maljakot täytettiin appelsiineilla, jotka vietiin pois heti vierailun jälkeen.
Käärikussa Otepään urheilukeskuksen lähellä Kekkosen vierailusta muistuttaa "Kekkose raja" (Kekkosen latu) ja "Kekkose saun" (Kekkosen sauna). Kansan riemulla ei ollut rajoja, kun Kekkonen karisti kannoiltaan 17 kilometriä pitkällä ladulla KGB:n miehet. Kerrotaan, että KGB-joukon johtaja kaatui ensimmäisessä laskussa ja kadotti pistoolinsa lumeen.
Hiihtoretkellä oli mukana Heino Lipp, jonka Kekkonen kutsui KGB:n järkytykseksi saunaan. Lipp oli vuoden 1952 Helsingin olympialaisten aikaan maailman parhaita kymmenottelijoita, jota ei kuitenkaan huolittu Neuvostoliiton olympiajoukkueeseen.
Hiihtoladulle näkyneet talot varta vasten maalattiin. Latu vedettiin kuitenkin mahdollisimman kauas taloista siltä varalta, että Kekkonen olisi saattanut pistäytyä niissä.
Adaveressa sijainnut kauppa, jossa Kekkonen matkallaan takaisin Tallinnaan "yllättäen" pistäytyi, pursui tavaraa.
Rautaesirippu murtui
Ennen Virosta lähtemistään Kekkonen esitti Neuvosto-Viron television haastattelussa laivayhteyden palauttamista Helsingin ja Tallinnan välille. Tämä toteutuikin kovan väännön jälkeen 7. heinäkuuta seuraavana vuonna, jolloin Vanemuine-alus lähti Helsingistä ensimmäiselle matkalleen.
Tamminiemen puheessaan 14. toukokuuta 1964 Kekkonen tunnusti, että "olemme suurella hartaudella ja huolella seuranneet sitä kehitystä, joka Virossa on tapahtunut ja kysymme joka hetki, voiko virolaisuus Virossa säilyä".
Kekkosen mukaan virolaisuus saattoi säilyä ainoastaan Virossa, mikä oli myös Suomen kansallisen edun mukaista. Hän kehotti lisäämään ennakkoluulottomasti yhteyksiä Viroon, mikä puolestaan edellytti yhteyksien katkaisemista virolaisemigrantteihin. Ulkovirolaisuuden Kekkonen ennusti "kunnioitettavasta sivistyksellisestä aktiviteetista huolimatta" häviävän muutaman sukupolven kuluttua.
UKK-perinneyhdistyksen tilaisuudessa Helsingissä 10. lokakuuta 2000 luennoinut Viron silloinen presidentti Lennart Meri sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että laivaliikenteen aloittaminen oli se hinta, jonka Neuvostoliitto oli valmis maksamaan pakolaissuhteiden lopettamisesta.
- Kahdenkymmenen viiden vuoden aikana Virossa kävi yli kolme miljoonaa suomalaista, heistä puolet kävi Virossa kaksi kertaa tai useammin ja näistä taas puolet kävi Virossa kerran vuodessa ja heistä puolet useammin kuin kerran vuodessa. Tämä ei ollut enää rautaista esirippua ja se oli paljon enemmän kuin turismia. Tallinnaan levisivät suomalaiset kirjat, aikakausi- ja sanomalehdet, Meri muistutti.