Kovan onnen muistomerkki

Lihula Jorma Virtanen 10.9.2004

Virolaisen isänmaan puolustajan muistomerkkiä Lihulan hautausmaalla ei enää ole.

Virolaisen isänmaan puolustajan muistomerkkiä Lihulan hautausmaalla ei enää ole.

Länsivirolainen Lihulan kunta nousi hetkeksi kuuluisuuteen, kun siellä olevalle hautausmaalle pystytettiin elokuussa virolaisen SS-sotilaan muistomerkki. Melkoinen väenpaljous ehti käydä ihmettelemässä kiisteltyä muistomerkkiä ennen kuin se Viron hallituksen määräyksestä poistettiin syyskuun 2. päivän iltana.

Ensimmäinen kerran muistomerkki pystytettiin Pärnuun heinäkuussa 2002. Tuolloin se sai olla paikallaan yhdeksän päivää.

Muistomerkin paljastustilaisuutta Lihulassa 20. elokuuta seurasi pari tuhatta ihmistä sekä runsas joukko tiedotusväkeä. Paljastuspuheen piti Lihulan kirkkoherra Kaido Saak. Tuona päivänä tuli kuluneeksi 13 vuotta Viron uudelleenitsenäistymisestä.

Muistomerkin hankki Lihulaan kunnanjohtaja ja vapaustaistelija Tiit Madisson, joka keräsi kannuksia neuvostovallan näkyvänä vastustajana. Vakaumuksensa takia hänet vangittiin viideksi vuodeksi 1980-luvulla.

Muistomerkki on graniittia, johon on kiinnitetty pronssista tehty reliefi. Siinä on virolaissotilas Ase-SS:n (Waffen-SS) asepuvussa. Muistomerkissä olevan tekstin mukaan se on pystytetty "virolaisille miehille, jotka vuosina 1940-1945 taistelivat bolshevismia vastaan ja Viron itsenäisyyden palauttamiseksi".

Reliefistä oli jo Pärnussa riisuttu natsisymboliikkaa. Hihamerkistä näkyy, että kyseessä on virolainen sotilas.

Venäjä syytti Viroa fasismin uhrien muiston häpäisemisestä. Paheksuntansa esittivät myös Yhdysvallat, natsirikollisia etsivä Simon Wiesenthal -keskus sekä Ety-järjestö.

Pääministeri Juhan Partsin mielessä saattoivat olla myös Itävallan kokemukset. Viron hallitus päätti toimia ennen kuin Euroopan unioni ehtisi reagoida. Viro halusi välttää joutumasta EU:n hylkimäksi samalla tavalla kuin Itävalta joutui vuonna 2000, jolloin Jörg Heiderin johtama oikeistoradikaalinen Vapauspuolue nousi maan hallitukseen sen edellisenä syksynä saavuttaman vaalivoiton jälkeen.

Kunnianosoitus virolaisille miehille, jotka toistamiseen ylsivät vapaussodan sankaritekoihin.

Kunnianosoitus virolaisille miehille, jotka toistamiseen ylsivät vapaussodan sankaritekoihin.

Vaihtoehdot vähissä

Entinen pääministeri Mart Laar rinnastaa Ase-SS:n riveissä Narvan rintamalla vuonna 1944 taistelleet virolaissotilaat vuosien 1918-1920 vapaussotureihin. Laarin mukaan Narvan rintamaa yli puoli vuotta puolustaneet virolaiset SS-vapaaehtoiset tekivät sen, mikä vuonna 1939 jäi tekemättä.

Saksalaiset olivat aloittaneet Virossa sotaväenotot keväällä 1943, mutta huonolla menestyksellä. Tilanne muuttui, kun Leningradin saarto murtui tammikuussa 1944, ja neuvostojoukot aloittivat etenemisen kohti Viroa. Itsenäisen Viron viimeinen pääministeri Jüri Uluots vetosi 7. helmikuuta pitämässään radiopuheessa maanmiehiinsä, etteivät he vastustaisi saksalaisten mobilisaatiota. Keväällä 1944 vieraan kypärän alla aseisin tarttui noin 32 000 virolaista.

Ase-SS:n riveihin astuminen oli virolaisille ainoa mahdollisuus puolustaa omaa maataan. Saksan sotakoneen Wehrmachtin riveihin ei ulkomaalaisia huolittu eivätkä saksalaiset hyväksyneet kansallisten joukko-osastojen perustamista.

Tiit Madisson muistutti elokuussa BBC:n haastattelussa Lihulan muistomerkin olevan omistettu niille virolaisille, joiden piti valita kahden pahan välillä ja jotka valitsivat vähemmän pahan.

Soturikunnia pelastui

Narvan länsipuolella Sinimäkien (Sinimäed) alueella käytiin heinä-elokuussa 1944 yksi toisen maailmansodan suurtaisteluista. Virolaisten ja saksalaisten lisäksi Tannenberg-linjaa puolustivat hollantilaiset, norjalaiset ja tanskalaiset SS-vapaaehtoiset.

Tannenberg-linja kesti loppuun saakka. Viron kohtalo sinetöityi vasta, kun Saksan puolustuslinja murtui syyskuussa Peipsijärven eteläpuolella. Sotakirjailija Niilo Lappalainen arvioi Narvan rintaman puolustustaistelut jopa kovemmiksi kuin Talin-Ihantalan Suomen pelastaneet taistelut kesä-heinäkuussa 1944.

-Ilman virolaisia urotyö tuskin olisi onnistunut. Vaikka tärkeintä päämäärää, itsenäisyyttä, ei saavutettu, Viro pelasti soturikunniansa. Virolainen sotilas oli osaltaan myös turvaamassa noin 75 000 maamiehensä pääsyn länteen.

Vaivarassa Sinimäkien alueella on iso muistoristi, joka on omistettu kaikille siellä kaatuneille sotilaille. 20. SS-Krenatööridivisioonan riveissä taistelleet noin 20 000 virolaissotilasta saivat sinne oman muistomerkkinsä viime kesänä. Heistä kaatui noin 5 000.

Kesällä 2000 Sinimäkien alueella Vaivarassa oli kaksi muistoristiä.

Kesällä 2000 Sinimäkien alueella Vaivarassa oli kaksi muistoristiä.

Suomi säästyi miehitykseltä

Narvan rintaman puolustajat vaikuttivat myös Suomen kohtaloon. Neuvostoarmeija joutui luopumaan Suomen valloittamisesta kesällä 1944, kun eteneminen Viron maaperälle ja kohti Berliiniä oli pysähtynyt.

-Virolaiset sotilaat taistelivat Sinimäkien alueella ja Emajoella samojen arvojen puolesta kuin suomalaiset sotilaat Karjalan kannaksen ja Ilomantsin suurtaisteluissa. Kummankin maan sotilaat puolustivat kotimaansa vapautta Hitlerin Saksan liittolaisena, Mart Laar muistuttaa.

Nürnbergin oikeudenkäynnissä koko SS-järjestö tuomittiin rikolliseksi järjestöksi. Länsi-Saksan liittokansleri Konrad Adenauer palautti myöhemmin Waffen-SS:n veteraanien kunniaa muistuttamalla heidän olleen "sotilaita siinä kuin muutkin ".

Myöskään presidentti Urho Kekkonen ei nähnyt 1960-luvulla professori Mauno Jokipiin mukaan suomalaisten SS-vapaaehtoisten toiminnassa mitään moitittavaa.

Lisää kuvia Lihulasta