Ensimmäisen suomalaisen vapaajoukon muistotaulu on kiinnitetty Viron vapaussodan muistopatsaaseen.
Viron vapaussotaan osallistui noin 3 700 suomalaista vapaaehtoista. Suomenlahden eteläpuolella operoi alkuvuonna 1919 kaksi suomalaista joukko-osastoa, majuri Martin Ekströmin johtama Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko pohjoisrintamalla sekä etelärintamalla Pohjan Poikien rykmentti, jota johti Suomen vapaussodassa kunnostautunut eversti Hans Kalm.
Suomettumisen vuosikymmeninä suomalaissotilaiden uroteot Viron maaperällä jäivät miltei unohduksiin. Neuvostomiehittäjät hävittivät Viron vapaussotaan liittyvät muistomerkit, eikä Suomessakaan veljeskansan vapaussotaa ollut soveliasta muistella.
Länsi-Virumaan pääkaupungissa Rakveressa paljastettiin juhannuksena 1999 Ensimmäisen suomalaisen vapaajoukon muistotaulu. Taulun, joka on kiinnitetty Viron vapaussodan muistopatsaan kylkeen, paljasti Soulin vuoden 1988 olympiaki-sojen keihäänheiton kultamitalimes Tapio Korjus.
Muistotaulussa on 31 kaatuneen nimet. Sen rahoittivat Nurmon kunta, Lapuan kaupunki ja Lapuan Suomi-Viro- seura sekä opetusministeriö.
Rakveren muistotaulussa on 31 kaatuneen nimet.
Suomalaisten vapaaehtoisten osuudesta Viron vapaussodassa muistuttaa niin ikään vaatimaton muistokivi Itä-Virumaalla Vaivaran kunnassa Udrian kylän lähistöllä. Niityn keskellä sijaitseva muistomerkki kunnostettiin kymmenkunta vuotta sitten, kun Viro oli vielä viimeistä vuotta neuvostotasavalta.
Pohjan Poikien rykmentin muistotaulu palasi Valgan kirkon seinälle 59 vuoden poissaolon jälkeen 31. tammikuuta viime vuonna. Taulussa on 113 kaatuneen suomalaisen vapaaehtoisen nimet. Se on kopio vuonna 1934 paljastetusta muistotaulusta, joka revittiin alas syyskuussa 1940 ja toistamiseen neljä vuotta myöhemmin. Taulussa on muun muassa hämeenlinnalaisen vääpelin Kalle Kariston nimi.
Valgan lähellä Pajun kartanon puistossa on Pohjan Poikien rykmentin muistokivi. Se pystytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1935, mutta se tuhottiin neuvostomiehittäjien käskystä samaan tapaan kuin Valgan kirkon muistotaulu.
Kaksi laattaa Latviassa
Myös Latviassa on kaksi muistolaattaa Viron vapaussodassa kaatuneille Pohjan Pojille. Ne on kiinnitetty Aluksnen eli saksaksi Marienburgin linnan sekä läheisen Bejan kylän koulumuseon seiniin. Nämä laatat paljasti 17. lokakuuta 1999 vuoden 1968 Mexicon olympiakisojen keihäänheiton kultamitalimies Janis Lusis.
Marienburgin sotaretkellä helmikuussa 1919 kaatui kaikkiaan 34 suomalaista. Aluksnen taulussa on 25 ja Bejan taulussa 9 kaatuneen suomalaisen nimet. Bejan kylään on haudattu seitsemän suomalaista, jotka saivat viime toukokuussa haudallensa muistokiven.
Pohjan Poikien sotaretkellä Koillis-Latviaan kaatui kaksi jääkäriupseeria. Mukana retkellä olivat myös tulevat maaherrat Kalle Määttä ja Kaarlo Hillilä.
Vaivaran kunnan Udrian kylän lähellä on suomalaisten vapaaehtoisten vaatimaton muistotaulu.
Sotaonni kääntyi
Viron väliaikainen hallitus pyysi apua Suomesta sen jälkeen, kun puna-armeija tunkeutui saksalaisten vetäydyttyä marraskuussa 1918 syvälle Viroon.
Viro oli antanut itsenäistymisjulistuksensa 24. helmikuuta 1918. Kuitenkin jo seuraavana päivänä saksalaiset miehittivät maan.
Suomessa ponkaistiin nopeasti pystyyn Viron avustamisen pääkomitea. Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko saapui Viroon joulukuun lopulla 1918 ja Pohjan Poikien rykmentti seurasi perässä tammikuussa 1919.
Tammikuussa 1919 puna-armeija oli 30 kilometrin päässä Tallinnasta. Suomalaisten vapaaehtoisten myötä virolaisten sotaonni kääntyi.
Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko valtasi Narvan 18. tammikuuta. Narvan rintamalla taisteluihin osallistui 1400 suomalaissotilasta.Etelärintamalla Pohjan Poikien riveissä taisteli noin 2 300 suomalaista. Joukko sai tulikasteensa Pajun taistelussa Valgan kaupungin lähellä 31. tammikuuta 1919.
Toisen suuren voittonsa suomalaiset saavuttivat Marienburgin valtauksessa 21. helmikuuta. Tämän jälkeen Pohjan Pojat osallistuivat puna-armeijan vastahyökkäyksen torjuntaan Petserin rintamalla Kaakkois-Virossa.
Suomalaiset olivat tehneet tehtävänsä, kun puna-armeija oli työnnetty pois Virosta. Pääosa vapaaehtoisista palasi kotimaahan huhtikuussa 1919.
Suomalaiset esittivät Virossa myös nurjemman puolensa. Taistelujen tauottua ryypättiin ja rähistiin. Sotilaskuriinkaan ei tahdottu sopeutua. Suomalaisten saapumisella ratkaisevalla hetkellä oli kuitenkin merkittävä vaikutus veljesmaan taistelutahtoon.
Viron vapaussodassa, joka päättyi Tarton rauhaan 2. helmikuuta 1920, kuoli noin 150 suomalaista vapaaehtoista. Heidän lukumääräänsä on selvitetty Suomen sotasurmat 1914-1922 -projektissa.