Konstantin Pätsin muotokuva Viron pääministerin virka-asunnossa Tallinnassa.
Virolainen historiantutkija Magnus Ilmjärv hätkähdytti joitakin vuosia sitten paljastuksillaan Viron ensimmäisestä presidentistä Konstantin Pätsistä. Ilmjärvin mukaan Päts oli yhteistoimintamies, joka sai neuvostoliittolaisille 1920- ja 1930-luvuilla tekemistään palveluista myös rahallista korvausta.
Ilmjärv niin ikään rikkoi kuvaa ensimmäisen tasavallan viattomuuden vuosikymmenistä muistuttamalla Viron olleen 1930-luvun lopulla autoritaarinen valtio, jossa ei ollut toimivaa demokratiaa.
Moskovan arkistoja penkoneen Ilmjärvin paljastukset osuivat arkaan paikkaan. Etenkin ulkovirolaisten keskuudessa Päts on ollut menetetyn itsenäisyyden symboli, joka on kaiken arvostelun yläpuolella.
Ilmjärvin Helsingin yliopistossa tarkistettu tuhatsivuinen väitöskirja Hääletu alistumine (äänetön alistuminen) oli kesän kuuma puheenaihe Virossa. Siinä hän pyrkii selittämään, miksi Viron ensimmäinen tasavalta katosi maailmankartalta heinäkuussa 1940 laukaustaankaan ampumatta, äänettömästi alistumalla.
Ilmjärv osoittaa, miten Pätsin ja hänen ympärillä olleen pienen piirin omat toimet helpottivat Neuvostoliiton pyrkimyksiä Viron miehittämiseksi. Viron johto taipui myöntyväisyyteen ja miehitykseen vuosina 1939-1940 näennäisesti kahdenvälisten sopimusten nojalla.
-Kun hyökkääjä ojensi kätensä, kädenpuristus hyväksyttiin sanaakaan lausumatta, hän muotoilee.
Kun laukaustakaan ei ammuttu, kun minkäänlaista tukea ei pyydetty ulkomailta ja kun ei tehty elettäkään pakolaishallituksen muodostamiseksi, Neuvostoliitto sai hyvän tekosyyn väittää virolaisten itse halunneen neuvostovaltaa.
Huono esimerkki
Kun Molotovin-Ribbentrobin -sopimus tuli tietoon, Viron ulkoministeri Karl Selter kiirehti Moskovaan tarjoamaan yhteistyösopimusta. Viro myöntyi syyskuussa 1939 ottamaan maaperälleen Neuvostoliiton tukikohtia.
-Tukikohtasopimuksen hyväksymisellä näytettiin huonoa esimerkkiä Latvialle ja Liettualle ja tehtiin naapureiden vastarinta mahdottomaksi, Ilmjärv kirjoittaa. Hänen mukaansa muutama radiolähetys olisi riittänyt nostattamaan maailman yleisen mielipiteen Baltian maiden asian puolesta sekä nostattamaan Baltian maiden kansat aseelliseen taisteluun itsenäisyytensä puolesta.
Baltian mailla olisi ollut yhdessä lähes yhtä suuri armeija kuin Suomella talvisodassa. Viron entisen pääministerin Mart Laarin mukaan Waffen-SS:n riveissä taistelleet virolaiset sotilaat osoittivat Narvan rintamalla kesällä 1944, että isänmaata olisi kyetty puolustamaan jo vuonna 1939.
Viron armeijan liikekannallepano jäi kuitenkin suorittamatta. Ilmjärv arvioi Viron sotaväen ylipäällikön, kenraali Johan Laidonerin osuuden äänettömässä alistumisessa vieläkin suuremmaksi kuin Konstantin Pätsin.
Magnus Ilmjärvin teos äänettömästä alistumisesta oli monille virolaislle tuskaisaa luettavaa.
Yhden kortin varaan
Viron johto pyrki tukikohta-ajalla miellyttämään Neuvostoliittoa niin paljon kuin mahdollista. Suomen Viron-instituutin johtajan, dosentti Martti Turtolan mukaan vertailukohtia pitää hakea 1970-luvun Urho Kekkosen Suomesta.
Talvisodan sytyttyä Viron lehdistöä varoitettiin sympatian ilmauksista Suomea kohtaan. Suomen kaupunkeja pommittaneet Neuvostoliiton lentokoneet operoivat Viron lentokentiltä.
Magnus Ilmjärvin mukaan Viron johto asetti valtion tulevaisuuden yhden kortin varaan. Piti voittaa aikaa, kunnes Saksan ja Neuvostoliiton sota syttyisi. Uskottiin, että Saksa palauttaisi Virolle täyden itsenäisyyden.
Konstantin Pätsin pojanpoika Mati Päts myöntää isoisänsä suostuneen allekirjoittamaan asiapapereita, jota hänen ei tämän päivän katsannossa olisi pitänyt tehdä. Venäläiset kommunistit olivat hänen mukaansa erittäin taitavia petkuttajia.
Mati Päts pitää myös todennäköisenä, että uhkaus tuhota Pätsin perheen jäsenet kuului myös neuvostoliittolaisten keinoihin.
-Oliko kyseessä yritys pelastaa kansa, Ilmjärv kysyy. Hänen mukaansa on perusteltua väittää, ettei äänetön alistuminen pelastanut itsenäisyyttä, mutta se pelasti osan kansasta, joka oli aikanaan kykenevä palauttamaan itsenäisyyden.