Kiistelty pronssisoturi Tallinnan Tõnismäellä oli virolaisille miehityksen symboli.
Viron patsaskiistan suurimpia häviäjiä on presidentti Tarja Halonen, joka osoittautui yhtä suomettuneeksi kuin edeltäjänsä Martti Ahtisaarta lukuunottamatta.
Halosen pohdinta presidenttifoorumissa siitä, ovatko suomalaisen median uutisointi ja suomalaispoliitikoille esittämät kysymykset poikenneet muiden maiden tiedotusvälineistä, kumpuaa syvältä suomettuneisuuden yöstä.
Mieleen tulivat Urho Kekkosen valtakauden synkimmät ajat, jolloin mediakin oli syvästi suomettunut sekä presidentti Mauno Koiviston syytökset värikuvilla herkuttelusta, kun lehdet kertoivat Omon-joukkojen toimeenpanemista verilöylyistä Vilnassa ja Riiassa alkuvuonna 1991.
Epäselväksi jäi, mitä presidentti tarkoitti rinnastamalla Irakia ja Tallinnan pronssisoturia koskevan uutisoinnin. Presidentti oli joko järkyttynyt ja hämillään siitä, että hyvä ystävä Venäjä on ryhtynyt kulisseissa painostamaan Suomea tai sitten hän on ärtynyt siitä, että Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves sai kutsun Valkoiseen taloon.
Yksi Viron kriisin opetuksista on se, ettei Venäjän käynnistämä hyökkäys yhtä EU:n jäsenmaata vastaan noussut suureksi uutiseksi Suomea, Baltian maita ja varauksin myös Ruotsia lukuunottamatta. Kiinnostus olisi sitä laimeampaa, mitä kauempaa Tallinasta asioita katsottiin.
Vanhojen EU-maiden median kuluttajista suomalaiset ovat saaneet parhaan käsityksen, mitä Virossa on tapahtunut. Mutta paljon on myös jäänyt kertomatta. Yllättävää oli suomalaismedian kyvyttömyys tuoreeltaan analysoida Viron kriisin käännekohtaa, kun Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kutsui Viroa kunnioitetuksi sotilasliitto Naton jäseneksi.
Kolaus turvatakuille
Ulkoministeri Ilkka Kanervan (kok.) mukaan EU:n puheenjohtajamaan Saksan valitsema hiljainen diplomatia osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Sinisilmäinen käsitys siitä, että kovan paikan tullen EU-maat rientävät apuun, kärsi kuitenkin kovan kolauksen.
EU:n turvatakuut sisältyvät perustuslakisopimukseen, jonka voimaantulosta ei ole varmuutta. Arvoitukseksi on jäänyt, miksi medialle nyt ärtyneet Halonen sekä edellinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) pyrkivät muutamia vuosia sitten tietoisesti heikentämään turvatakuita.
Halonen ajoi Suomea liittymään maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Maamiinat aioitaan korvata rypäleaseilla. Suomi on kuitenkin presidentin myötävaikutuksella päättänyt lähteä mukaan neuvotteluihin, jotka tähtäävät rypäleaseidenkin kieltämiseen. Suomi tarvitsee maamiinoja ja rypäleaseita Venäjän mahdollisen hyökkäyksen varalta. Venäjä pitää maamiinansa eikä aio osallistua rypäleaseet kieltävään neuvotteluprosessiin.
Kekkoslaista hymistelyä
Kansan Suomen ihaillummaksi naiseksi arvioima Halonen ei nähnyt MTV3:n haastattelussa ongelmia Suomen ja Yhdysvaltain suhteissa, vaikka hän ei saanutkaan kutsua Valkoiseen taloon. Tilanne oli Haloselle kiusallinen, kun Ruotsin pääministeri paistetteli parrasvaloissa presidentti George W. Bushin rinnalla.
Halonen korosti naapuruudenkin ylittäviä hyviä suhteita presidentti Vladimir Putiniin, jonka hymistelyssä hän oli jo aiemmin yltänyt kekkoslaisiin mittoihin.
- Suomi ja Venäjä jakavat tällä hetkellä ideologisesti samat päämäärät: demokratian, ihmisoikeudet, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon ja monta muutakin periaatetta, Halonen julisti Iltalehden 25-vuotisjuhlanumerossa lokakuussa 2005. Venäjä oli tuolloin jo autoritaarisesti hallittu maa, Boris Jeltsinin lempilapsesta, aidosta venäläisestä demokratiasta ei ollut enää rippeitäkään jäljellä.
Presidentinvaalit olivat tuolloin käynnistymässä. Suomettuneessa Suomessa yksikään Halosen vastaehdokkaista ei uskaltanut tai ymmärtänyt tarttua presidentin käsittämättömään lausuntoon.