Yhdysvaltain Kalifornian osavaltion pääkaupungissa Sacramentossa asuville inkerinsuomalaisille Vladimir ja Aili Shiloville Suomi on rakas kotimaa, jonne he myös mielellään muuttaisivat.
Vladimir ja Aili Shilov viettävät eläkepäiviään Kaliforniassa.
Käytännössä tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Nykyisinä amerikkalaisina he eivät olisi paluumuuttajia ja jäisivät näin vaille Suomen inkerinsuomalaisille maksamaa tukea.
-Kielen takia Suomessa olisi hyvä asua. Kumpikaan meistä ei ole oppinut kunnolla englantia, he sanovat. Shilovit asuivat yli 40 vuotta Neuvosto-Virossa Kohtla-Järvellä, jossa Vladimir työskenteli palavakivikaivoksella ja Aili muovitehtaalla. Helmikuussa 1990 he pääsivät lähtemään silloisesta Neuvostoliitosta. Itävallan Wienissä kului 20 päivää sekä Roomassa neljä ja puoli kuukautta, kunnes uusi koti löytyi Kaliforniasta.
-Yhdysvallat on tarjonnut meille hyvän elämän, Shilovit myöntävät. Kumpikin saa eläkettä 600 dollaria eli noin 3 600 markkaa kuukaudessa. Yhdysvalloissa, jossa elinkustannukset ovat halvemmat kuin Suomessa, he tulevat eläkkeellään hyvin toimeen. Sacramentossa Shilovit kommunikoivat enimmäkseen venäjäksi. Heillä on huoneisto venäläisten maahanmuuttajien asuttamassa talossa.
Entisestä Neuvostoliitosta muuttavat ovat tätä nykyä nopeimmin kasvava etninen kansanryhmä Yhdysvalloissa. Sacramenton alueen slaavilaisen yhteisön määräksi arvioidaan tätä nykyä 60 000-70 000 ihmistä.
Venäläisten lisäksi Sacramenton alueelle maahanmuuttajia on tullut Ukrainasta ja Valko-Venäjältä. Enimmäkseen tulijat ovat babtisteja tai helluntailaisia.
Pilkkaa sai kuulla
Vladimir on kotoisin entisen Inkerinmaan Uusikylästä. Hänen äitinsä oli inkerinsuomalainen ja isä venäläinen, joka kuitenkin kuoli jo ennen pojan syntymää.
Ailin koti puolestaan oli Venäjän puolella Metsäpirtissä. Hänen molemmat vanhempansa olivat inkerinsuomalaisia. Toisen maailmansodan aikana Vladimir pakotettiin neuvostoarmeijaan, jossa hän toimi tulkkina Suomen rintamalla. Aili puolestaan asui perheensä kanssa Loimaalla, josta sodan päätyttyä oli palattava takaisin Neuvostoliittoon.
Sodan jälkeen Shilovit tapasivat toisensa Virossa, jossa he menivät naimisiin vuonna 1951. Kolme vuotta myöhemmin kumpikin otti kasteen.
-Äitini oli luterilainen. Inkerinmaalla hän puhui Jeesuksesta. Virossa kuulimme ihmisistä, joilla oli samanlainen usko kuin suomalaisilla. Menimme kokoukseen ja meistäkin tuli babtisteja, Aili Shilov kertoo.
Neuvosto-Virossa kristityillä ei ollut helppoa. Vladimir Shilovin mukaan pilkkaa sai kuulla joka päivä. -Pomot minusta kuitenkin tykkäsivät. Olin kova tekemään töitä enkä kristittynä sortunut juopotteluun.
Vuonna 1988 Shilovien Irina-tytär muutti Yhdysvaltoihin. -Tyttäremme pyysi meitä muutamaan perässä. Vuosikymmenen vaihteen tienoilla huhuttiin, että Suomeen pääsisi inkerinsuomalaisia. Mutta kun tämä ei ollut varmaa, päätimme lähteä Amerikkaan. Jos olisimme jaksaneet odottaa vielä vähän aikaa, asuisimme nyt Suomessa, Aili Shilov sanoo.
Shilovien kahdesta pojasta toinen asuu Suomessa ja toinen Ukrainassa. Jälkimmäinen on Aili Shilovin mukaan muuttamassa perheineen Yhdysvaltoihin.
Vladimir ja Aili Shilov ovat Amerikkaan muuttonsa jälkeen käyneet kahdesti Suomessa ja Virossa. Vaikka Viroon jäi paljon muistoja ja he oppivat viron kielen, Kohtla-Järvelle he eivät halua enää takaisin.